"Miksikä?"
Sitä ei selitetty. Se oli jännittävä salaisuus. Viime kesänä Polle oli ollut matkalla ja saanut "kavaljeerin". Se oli ollut hirvittävän kohtelias ja kysynyt, oliko Polle lukenut Jókain "Keltaruusua"? Se oli johtunut hänen mieleensä, kun Polle oli niin lämpimänkeltainen! Niinkuin Polle olisi joku kiinalaiskaunotar! Ja hän oli lähettänyt Pollelle runonkin. Sen nimi oli "Keltaruusu", ja se alkoi näin:
"Keltaruusu, kaunis tyttö, orvonkukka tumma, monen mielen sala-syttö, sydäntuskain summa!."
Ja he sanoivat, että se oli varmaan ollut suuri runoilija tai valepukuinen prinssi! Mutta Pyry sanoi, että se oli joku kauppamatkustaja tai henkivakuutusasiamies. Se oli vähän häijysti sanottu.
Ter oli ollut alkuaan Pater.
"Hänessä onkin kunnianarvoisinta pyylevyyttä", vakuutti Bir, "onhan hän yhtä paksu kuin piikakin! Ja hän on hirvittävän järjestyksellinen."
Kreets oli lyhennys Lucretia Borgiasta. Miksi hän on juuri Lucretia Borgia? Mahdotonta tietää. Ei hänellä ainakaan ole yhtäläisyyksiä kuuluisan kaimansa kanssa. Sillä tuskin Lucretia Borgian nenä oli pysty ja tuskin hän oli puvussaan sellainen kuin Kreets, äärimmäisen huolimaton. "Kreets, sinulla on reikiä sukansäärissä! Kreets, oletko sinä käyttänyt esiliinaasi uuniluutana? Kreets, mikä merkillinen sinulla on päässä, onko se olevinaan hattu!"
Untuvako? Ei hän muuta voisi ollakaan kuin Untuva. Isällekin hän on vain Untuva, vaikka isä täsmällisesti sanookin toisia heidän oikeilta nimiltään. Untuva on vasta kahdeksanvuotias, pehmoinen, hentoinen, kevyt, kiltti ja suloinen, ihan kuin untuva.
"Olette aika lapsellisia!" arvosteli Jori. Hän oli jo toista kesää ylioppilaana. Bir oli tämänkeväinen keltanokka.
"Jori on niin musta, että sopisi melkein Luigi Vampaksi, kun hänellä vain olisi hartioita!" ihaili Kreets.