Oli elokuun ensimmäisiä päiviä. Ja kuu näkyi jo iltamyöhällä.
"Tänä iltana mennään Satukannakselle", ehdotti Ter.
Sinne mentiin veneellä. Georg ja Birger olivat kaupungin lapsia, joten heistä soutaminen oli hauskaa harvinaisempana huvina.
He auttoivat innokkaasti voileipien teossa ja tarjoutuivat kohteliaasti kantamaan kahvipannua ja eväskoria. Pannu oli oikea nokitotto, sitä kun käytettiin vain tällaisilla retkillä, eikä siis maksanut vaivaa puhdistaa sitä. Kreetsin oli tapana kantaa sitä seipäässä olallaan "rosvolippuna". Mutta kun nyt Bir tarjoutui sitä kantamaan, kääri Pyry sen paperiin.
Isä ja äiti jäivät kotiin ja Untuva.
"Miksi?" kysyi Jori.
"Meidän veneemme kantaa vain kuusi henkeä ja Untuvan."
"Eikö Untuva olekaan 'henki'!"
"Eikä Untuva enää pääse mukaan, kun on jo kosteat illat."
Tultiin metsään ja kiivettiin kiertävää mäkitietä, jonka molemmin puolin kasvoi valtavia kuusia.