Pollea ihan huimasi. Aage Rhein hänen kanssaan!
"Vai onko sinulla jo toinen?"
"Kukas minulla! Mutta ajattelen, että varmaan moni muu olisi halukkaasti sinun kanssasi."
"Mutta sinä et olisi? Sinä olet kasvanut kovin, Pollenka!"
"Voi, ei — olen hyvin iloinen, jos sinä minun kanssani!"
"Kiitos! Ja me tanssimme koko illan. Lupaatko minulle kaikki tanssit?"
"Tietysti!" Pollenhan on niin helppo luvata.
"Kiitos! Näkemiin, pitkä, pieni Pollenka!"
Polle tuli hyppien kotiin. Mutta Aage Rheinistä hän ei puhunut
Pyryllekään. Toisinaan on niin, ettei voikaan puhua. Sitäpaitsi oli
Pyry joskus niin kauhean järkevä, niinkuin siitä "Keltaruusustakin!"
"Pyhyh, joku kauppamatkustaja tai henkivakuutusmies!"
Huomenna, huomenna! Hän ei malttanut illalla olla koettelematta pukuaan. Mikä onni, että hänellä juuri nyt oli puku! Hän näki itsensä suloisena peilissä: silmät säteilevinä, huulet hehkuen ja ruusunpunainen liehuva puku kuin unelma ympärillään.