"Minä lähdin pois, kun hetken olin odotellut sinua."
"Voi sinua!" Suuri ilo säteili viattomasta silmäparista.
Aage Rhein hymyili.
"Mutta", sanoi Polle katuvana, "olisit sinä saanut tanssia heidän kanssaan!"
"Pollenka! Pysy sinä aina samana, semmoisena kuin olet, kirkkaana! Minä lähden nyt. Hyvästi!" Hän teki kunniaa Pyrylle, hypähti ratsulleen ja katsahti vielä kerran Polleen. Ja, hyvä isä, hän ei hymyillyt yhtään. Silmät olivat totiset. Ja sitten hän meni. Hirveän kiire hänellä oli.
"Melkein luulen", sanoi Polle, kun he kotvan äänettöminä olivat kulkeneet, "että ellemme olisi käyneet Synninlukolla, emme olisikaan tavanneet häntä."
Pyry vain nyökäytti päätään ja auttoi toisella kädellään Pollea tämän sienikorin kantamisessa.
X.
Kreets käy maailmalla.
Kreets istui junassa, joka läheni Tamperetta. Sydän sykki ja posket paloivat. Nyt hän pääsisi kiihkeästi haluamaansa maailmaan.