"Saan, minun porttini, mennään yhdessä, serkku!" Hän tarttui Kreetsin matkalaukkuun. Mutta Kreets riuhtasi sen reippaasti pois.
"Serkku!" huudahti hän, "minulla ei täällä päin voisi olla muita serkkuja kuin Bir…"
"Minä juuri Bir!"
Kreets nauroi että katu kaikui. "Kylläpä Birin naama venyisi, kun hän kuulisi itseään verrattavan tuommoiseen vanhaan ukonkänttyrään!"
"Minäkö vanha ukkokänttyrä!" Herrasmies astui loukkaantuneena lähemmäksi.
Samalla Kreetsin naurun houkuttamana lähestyi poliisikin. "Mitäs täällä on?"
"Niin, kun tuo sanoo itseään Biriksi ja tahtoo kantaa laukkuani…"
Kreet lopetti kummissaan. "Mihin hän joutui?"
"Piti parhaimpana kadota. Mutta mitenkäs te tässä, keskiyöllä?"
"Minä vain…" Kreets kertoi koko matkansa ja nykyisen toivottomuutensa.
"Mennään nyt aluksi poliisikamariin. Tuumitaan siellä sitten." Ja niin Kreets astui keskelle puoli-unista poliisiparvea, joka uteliaana katseli häntä. "Mitenkäs tämmöinen tänne?"