"Ei saa mennä vielä!" huutaa laivapoika.
Mutta Riitta on jo lautoja odottamatta hypännyt laiturille.
"No, opettajatar, kauniisti!" toruu isä.
"Minä en ole mikään opettajatar täällä, olen vain Pyry!" — Se oli
Riitan kotinimi.
"Sinä olet niin kovin hyvä, kun olet vain Pyry", sanoi Untuva ja taputti ison siskon käsivartta. Hän olisi kovin mielellään kiivennyt syliin, mutta ei ilennyt laivapoikain nähden, kahdeksan vanha ihminen.
Isä ja Polle ottivat kuljettaakseen matkakoria ja hakkasivat sillä vuoronperään jokaista. Kreets möykytti Pyryä selkään eväskorilla, kun ei muuten sopinut taputtaa. Pyry itse huimi käsilaukullaan jokaista ja jutteli sekaisin matkastaan. Ainoastaan Ter käveli moitteettomasti, luultavasti siitä syystä, ettei hän ollut saanut mitään kannettavakseen.
"Voi minun pikku tyttöäni, kuinka sinä raukka olet laihtunut!" — Äidin mielestä lapset aina kotiin tullessaan olivat laihtuneita, vaikka he olisivat olleet ympyriäisiä kuin kerät.
Sitten äiti taputteli Pyryä ja auttoi häntä riisuuntumaan siten, että rypisti hatun naulaan ja tunki takin hattuhyllylle. Ja Pyry kysyi, että ripustetaanko hänet naulaan vai nostetaanko hattuhyllylle.
Ja kaikki nauroivat.
Ja sitten he joivat kahvia auringon noustessa. Ja Untuva kiipesi
Pyryn syliin ja sai kuumaa kahvia päälleen, mutta ei huomannut itkeä.
Missukka kehräsi ja pyyhkieli Pyryn jalkoja. Mutta kesken juttelun
torkkui Pyry ja nukkui auttamattomasti vaatteet yllä sohvalle.