* Eräs hajamielinen, vanha herra tuli kadulla ristipojallensa vastaan, joka hänen kysymykseen vastasi menevänsä kouluun. "Se on hyvä, vallan hyvä — lausui vanhus — sinä olet kiltti poika; tässä saat puolen ruplaa; toivon vielä elää niin kauvan, että saan kuulla sinun pitävän ruumissaarnani."
45.
* Turussa v. 1743 päätetyn rauhan-liiton säännöstä tuli yksi osa Mändyharjun pitäjätä kuulumaan Ruotsille, toinen taas Venäjälle. Koska pitäjäläisillä ei ollut varaa sentähden rakentaa toista kirkkoa, täytyi siis papin esirukouksessa muistaa sekä kuninkaallisen Ruotsalaisen että keisarillisen Venäläisen huoneen. Kerta Kustaa III, matkustaissansa näillä tienoilla, poikkesi pappilaan. Pilkaten kysyi hän provastilta, ketä hän ensin esirukouksessaan mainitsi, Venäjän keisarinnaa eli Ruotsin kuningasta. Levollisesti ja hymysuin vastasi provasti viekkaasti: "Keisarinnaa ensin, kuinka muuten; naisihmisiä kohtaan täytyy aina olla säädyllinen."
46.
* Eräs kirkkoherra toivoi tulevaisilla tohtori-vihkiäisillä saavansa Pyhän Raamatun tohtorin arvonimeä ja sitä seuraavata hattua. Kerta ihmetteli hän kappalaisensa terveyttä, kysyin kuinka tämä hoiteli ruumistansa, kun hän itse, tarkallakin varovaisuudella, aina oli kitulias ja pahoilla mielin. Kappalainen vastasi: "tuo suuri eroitus terveydessä tulee siitä, että teillä on hattu ajussa mutta minulla vaan päässä. Eli toisilla sanoilla: teillä on hattu sisäpuolella päätä, minulla vaan ulkopuolella."
47.
Kerran kuumana päivänä seisoi Ranskan sotamarsalkki, Turenne, vaaleissa vaatteissa esikamarinsa akkunalla, katsoen ohitse kulkevaisia, kun yksi palvelioistansa astui sisään. Tämä, pettyen puvusta, piti herransa alakokiksi, hiipi salaa eteen ja antoi marsalkille kädellä, joka ei ollut kehnoimpia, hyvän lyömän peräpuolelle. Turenne kääntyi kohta ja palvelia, nähden herransa kasvot, muuttui pelvosta melkein mielipuoleksi, eikä tainnut muuta kuin vapisevalla äänellä sopertaa: "luulin Yrjöksi." — Puoleksi vetäin suunsa hymyyn, sanoi marsalkki: "luulitkos, mutta ei sinun sittekään olisi pitänyt lyömän niin kovasti."
48.
Kolme rosvoa, jotka äsken olivat saaneet hyvän saaliin erään vähäsen maakaupungin lähellä, päättivät, että vaan yksi heistä menisi kaupunkiin ostamaan ruoka-aineita, jotka hänen sitten piti tuoman määrättyyn paikkaan metsässä. Tämän mentyä, neuvottelivat jälellä olevat keskenänsä ja, enentääksensä osansa saaliista, päättivät he, kohta toverin palattua, murhata hänen. Niin kävikin; mutta tuo murhattu kumppani, jonka sieluun samanlainen tarkoitus oli mahtunut heitä vastaan, oli kohta, syötyänsä hyvän aterian, myrkyttänyt kaikki jälellä olevat ruoka-aineet. Sillä tavoin kuolivat he kaikki kolme, toinen petettynä toiselta.
Tällainen on ystävyys pahantekijäin välillä.