6.
* Maantien ohella pieksi mies kovasti poikaa. Eräs sivuitse kulkija jalka-mies kysäsi: "miksi hakkaatte poikaanne niin tylysti?" — Toinen vastasi: "hän ei ole poikani, on vaan orpanani, joka on pariksi päiväksi tullut maalle, huvittamaan itsiänsä."
7.
Millä tavalla rikastuu kauppamies? Tanskan kuningas Fredrik IV matkusti kerran vähäisen kaupungin läpitse, jossa kuuli paljon puhuttavan eräästä kauppiaasta, joka vähään aikaan oli koonnut paljon tavaraa. Hän oli ensin pitänyt rihkama-kauppaa, mutta sitten ruvennut vilja-kauppiaaksi. Kuningas, jonka teki mieli tuntea semmoista miestä, kutsutti hänen tykönsä ja kysyi millä tavalla hän oli ajannut asiansa, tullaksensa rikkaaksi niin lyhyellä ajalla niin vähäisessä kaupungissa. Kauppias vastasi, että hän kauppa-puuhissaan oli seurannut vaan yhtä ohjetta, josta hänen väkisinkin oli rikastuminen rikastumistaan. Tämä ohje neuvoi: "osta kalliilla hintaa ja myy halvalla!" — Kuningas muistutti: "jaa, mutta sillä tavoin on teidän köyhtyminen." — "Ei totta, herra kuningas", vastasi kauppias, "tämä on kauppamiehelle ainoa keino vaurastumiseen. Ruvetessani viljakauppahan, ostin parahimmat sortit, antaen tynnyristä killinkiä enemmän kuin toiset, ja möin jälleen tynnyrin killinkiä vähempään, kuin muut. Tulin siitä tutuksi, että minulta saatiin parhaimpia viljasortteja halvimmalla hinnalla; kaikki kävivät kauppaa minun kanssani niin että melkein koko viljakauppa vetäysi minun aittahani. Toivoin vaan 6 sadanneksen voittoa kuin muilla oli 12, mutta kuitenkin voitin minä 72 sadannesta vuoteeni, koska minä jo kuukauden sisällä sain ostetut tavarani myydyiksi. Tuo pikainen ja suuri kaupan kulkuhan siis minua rikastutti." — "Oikein, vallan oikein", sanoi kuningas, "mutta ettekö pelännyt toisten kauppamiesten lainaavan teiltä oppianne?" — "En, herra kuningas; olin vakuutettu, että he, seurataksensa esimerkkiäni, olivat aivan ahneet ja tyhmät."
8.
Pröyssin kuninkaan Fredrik toisen aikana eleskeli Berliinissä kraatari, joka ilmain ja säiden ennustuksista oli tullut vallan mainioksi. Saatuansa tiedon tästä, kutsutti kuningas kraatarin linnaan. Vapisten tunnusti prohveetta, että hänen veljensä (siihen aikaan tähtitiedon prohvessori Berliinissä, ja opiltansa mainio) joka toinen viikko antoi painattaa sään ennustuksia 14 päiväksi. Kraataria oli veli pyytänyt viemään käsi-kirjoituksen pränttiin. Hänellä oli tapana katsahtaa kirjoituksen läpi ja sitten ennustaa perin-vastoin sitä. — "Siitä tullee siis", lisäsi kraatari — "että minä tavallisesti ennustan totta, kun veljeni ennustukset useimmasti menevät tuuleen." — Kuningas nauroi sydämmestään kraatarin syvämielisyyttä, antoi hänelle lahjan ja myös armollisen luvan vastakin pitkittää syrjätoimitustansa säiden ennustajana.
9.
* Suomen talonpoika on, monien avujensa keralla, valitettavasti, sangen taipuvainen lainkäymisiin ja riitoihin, usein niin vähäpätöisistä asioista, että itse voittajakin tule tuhlaamaan aikansa ja rahansa, jotka hiljaisesti vierivät asianajajain eli alvokaatein plakkariin.
Aikanansa eli maamittari, joka huvittavain tapainsa ja monen kokka-puheensa varten sai lisänimen: Hullu-Heikki. Jakaissansa tilukset kahden talonpojan välillä, tuli toinen hänen tykö ja sanoi, näyttäin kartalla.
— Jos te jaatte niin, että minulle tulee osaksi tuo pelto-palanen, ehkä se ei ole kahden tynnyrin alan maata suurempi, maksan minä teille sata riksiä.