— Ettekö siis pidä väliä, vaikka puhutte vakuutustanne vastaan ja teette värän valan? lausui Puhakka.
— Tiesittekö opettaa minulle velvollisuuksiani? — kuului tuo pilkallinen ja pöyhkiä vastaus.
— Luulette osaavanne pimittää hyvin kiitettävän oikeuden silmät ja toki itse päästä koskematta?
— Kahta siitä. Oikeuden silmät kääntyvät helposti, mihin viisaus vaan heidät kääntää.
— Jahka olisitte kunnian mies, ette suinkaan tahtoisi keltään riistää laillisen omaisuutensa…
— Olen kuullut kyllä — ärjäsi alvokaatti. — Menkäät nyt tiehenne, koskei teillä ole mitään muuta sanomista.
Silloin, sanotaan, välähtelivät Puhakan silmät. Koiramaisilla, sukkelilla silmillä sanoi hän: "Odottakaat, minä teen teistä runon!"
Herrasmies kavahti tuoliltansa, huutaen:
— Älkäät, Jumalan tähden! Naapurinne ajakoon itse asiansa. Siitä minä en enää pidä huolta —- lisäsi hän, kohteliaasti seuraten Puhakkaa ulos.
32.