Tällainen oli Mataafa, Samoan kuningas, — joskaan saksalaiset eivät häntä virallisesti siksi tunnustaneet ja jonka arvonimen sitäpaitsi v:n 1899:n komissioni poisti. Kuitenkin sai Mataafa aikoinaan keisari Vilhelmiltä korkeimman kaikista arvonimistä, mikä alkuasukkailla on, nimittäin kunnia-arvonimen "Alii-Sili" — korkein herra tahi korkein päällikkö. Vuosien kuluessa on hän sitäpaitsi saanut hallitukselta joukon arvokkaita lahjoja: ison, kauniin talon Apiavuoren rinteellä, hevosia ja vaunuja, pitkän veneen ja hopeahelaisen kärpästöyhdön, jota esinettä alkuasukkaat melkein aina pitävät mukanaan ja jolla he karkoittavat lentoon kärpäsiä, jotka ovat niin alhaisia olentoja, että niitä ei saa käsin koskettaa.

Ja hänen asemansa tekee myöskin merkittäväksi se huomaavaisuus ja kohteliaisuus, jota saksalainen kuvernööri ja hänen päällystönsä hänelle kaikissa tilaisuuksissa osoittavat, hyvin tietäen, että vanhan miehen sana ja vaikutusvalta painavat paljon neuvotteluissa ja alkuasujanten toiminnassa.

Mataafan kaikki arvonimet ja nimet, jotka ovat saadut eri piireistä ja yhdistetyt muutamien vanhojen mattojen omistamiseen, kuuluvat seuraavasti: Tupau Mataafa, Tuiaana, Tuiatua, Gatoaitele, Malietoa, Mataafa, Tangaloa ja Lilomaiava. Ja näiden lukuisien arvonimien kantaja ei ole ainoastaan muodoltaan, istuessaan kauniissa majassaan loistavalla matollaan, vaan myöskin luonteeltaan ja elämäntarinansa vuoksi harvinaisen hauska ja mieltäkiinnittävä ihminen.

Täyttyisi kokonainen kirja, jos rupeisimme lähemmin kuvaamaan kaikkia niitä kahakoita ja taisteluja, jotka Samoassa taisteltiin vuosien 1872 ja 1900 välillä ja joissa Mataafan merkitys oli erittäin suuri.

Samoalaisten eri puolueet, jotka eivät voineet sopia siitä, kenen he ottaisivat kuninkaakseen, kohtasivat toisensa monta kertaa taistelukentällä. Kolme suurvaltaa, — Englanti, Saksa ja Amerikka — jotka tahtoivat kukin osansa, jolleivät juuri kaikkia saaria, kiihottivat heitä ja kiistelivät sitäpaitsi keskenään tavalla, joka ei ollut suinkaan suurvaltojen arvon mukainen. Vallitsi yleinen sekamelska. Rannikkoja pommitettiin. Iskuja annettiin. Suojelusjoukkoja laskettiin maihin. Lippuja pystytettiin. Englantilainen lähetystöinä, jolla oli suuri vaikutusvalta, kolmen valtiomahdin konsulit ja sotalaivastojen päälliköt vehkeilivät toisiaan vastaan milloin alkuasujanten ja heidän valtiollisten järjestöjensä mukana, milloin niitä vastaan.

Seikkailijoilla ja onnenonkijoilla oli näinä vuosina kultaiset ajat Samoassa. Tehtiin mitä uskomattomiinpia ilkitöitä. Eräs englantilainen asianajaja laahasi eräänä päivänä Saksan lipun alas ja polki sen lokaan. Muuan saksalainen juomasankari kosti särkemällä oikeustalon ikkunat, englantilaisen ylituomarin siellä ollessa. Eräänä päivänä nostivat englantilaiset oman lippunsa samoalaisen yläpuolelle ja ottivat samoalaisen saariryhmän haltuunsa. Tämä "omistaminen" vaihdettiin myöhemmin lyhytaikaiseen "kauppa- ja ystävyyssopimukseen". Alkuasukkaat alistuivat milloin yhden, milloin toisen vallan suojelukseen. He lähettivät persoonallisia kirjelmiä sekä keisari Vilhelmille että kuningatar Viktorialle. Ja kun vihdoin Malietoa Laupepa, viimeinen kruunattu kuningas, joka heikkoutensa vuoksi oli suureksi osaksi ollut syypää vallitsevaan epäjärjestykseen, kuoli, jakautuivat samoalaiset kahteen puolueeseen, joista toinen kannatti Tanua, Lontoon lähetyssaarnaajain erityistä suosikkia, ja toinen katolilaista Mataafaa, jota saksalaiset olivat pitäneet viisi vuotta maanpakolaisuudessa Jaluitsaarella, mutta jonka he nyt sallivat palata.

Mutta joskin päällikköjen enemmistö tahtoi ehdottomasti Mataafaa kuninkaaksi, eivät politikoivat lontoolaiset lähetyssaarnaajat tahtoneet taipua. He varustivat seitsemäntoista vuotiaan ehdokkaansa ja hänen kannattajansa aseilla ja ampumavaroilla. He suojelivat heitä alueellaan. Ja kun Mataafan soturit kävivät heidän kimppuunsa ja pakottivat heidät pakenemaan, täytyi sekä Tanun että hänen väkensä peräytyä merelle ja hakea englantilaisen Porpoise sotalaivan kanuunien suojaa, mutta he saivat melkein kaikki surkealla tavalla surmansa. Heidät yllätti näet vaikea myrsky, täytti heidän kanoottinsa vedellä ja pani heidät alttiiksi kauheille kärsimyksille, jota kaikkea englantilaiset päälliköt laivankantensa korkeudesta kylmäverisinä ja panematta rikkaa ristiin heidän auttamisekseen katselivat, kunnes saksalaiset vihdoin ottivat armoihinsa ja pelastivat nämät puoliksi paleltuneet saaristolaisparat, jotka heidän liittolaisensa englantilaiset näin häpeällisesti jättivät oman onnensa nojaan.

Mataafan luonteessa yhdistyy lujuus ja kukistumaton rohkeus, kaksi miehevää hyvettä, sydämelliseen lempeyteen, joka hänen katkerinten vihamiestensäkin tulee tunnustaa. Ilman häntä — sanotaan — olisi, lukuunottamatta katolista lähetyskuntaa ja siihen kuuluvia, jokainen valkoihoinen, niin mies kuin nainen, saanut surmansa viimeisissä levottomuuksissa. Sillä molempien englantia puhuvien valtojen yli kaiken kuvaamiskyvyn nouseva julmuus oli synnyttänyt hädän ja kurjuuden päivänpaisteisille saarille ja ärsyttänyt niiden muutoin niin ystävälliset asujamet mielettömään raivoon. Ilman häntä kinastelisivat ja taistelisivat eri päälliköt kenties vielä tänäänkin saksalaisesta yliherruudesta huolimatta. Ja miten olisikaan käynyt valkoihoisille ilman Mataafaa, kun suuren myrskyn jälkeen maaliskuussa 1899 haaksirikkoontuneiden ja särkyneiden sotalaivojen pirstaleet täyttivät Apialahden rannat, kun sadat miehet taistelivat henkensä edestä kamalissa hyökyaalloissa ja kun pelastuneet harhailivat rannoilla ilman aseita, vaatteita tahi ravintoa? Tässä tilaisuudessa näytti Mataafa paremmin kuin koskaan ennen, kuka ja millainen hän oli. Hyvin linnoitetusta asemastaan vuorilta lähetti hän soturinsa lahdelmaan pelastamaan, mitä oli pelastettavissa. Kuolemaahalveksivalla rohkeudella heittäytyivät uimataitoiset vahvat miehet valkovaahtoisiin laineihin. He muodostivat ketjun, kunnes he seisoivat leukaansa asti vedessä. He pitivät toisistaan kiinni melkein yli-inhimisellä sitkeydellä. Ja siten he myöskin onnistuivat omaksi ja jalon päällikkönsä unohtumattomaksi kunniaksi pelastamaan suuren osan hätään joutuneista merimiehistä, jotka eilen olivat taistelleet heitä vastaan ja pommittaneet heidän kyliään ja jotka huomenna todenmukaisesti jälleen alkaisivat väärää taisteluansa ryöstönhimon ja sorron vertatippuvan lipun alla.

Faamun pidot.

Majassaan asui Faamu, eräs Samoan kuninkaallisia prinsessoja ja edellisessä luvussa mainitun, tunnetun samoalaisen kuninkaan Maliatoa Laupepan tytär.