Hän istui tavallisesti keskellä majaa ja työskenteli, milloin kutoen uutta "titiä", tanssivyötä, milloin palmikoiden kukkaseppelettä niskaansa tahi tukkaansa varten.
Sukunsa vuoksi oli Faamulla luonnollisesti huomattava asema. Tultuaan Taupouksi joutui hän emäntänä kaikissa juhlallisuuksissa monien erilaisten ihmisten yhteyteen. He ihailivat häntä kaikki, sekä alkuasukkaat että valkoihoiset. Ja sanottiin, että ainoakaan samoalaisprinsessa ei ollut aikaisemmin eikä myöhemmin koskaan niin yleisesti pidetty kuin hän.
Tuoksuvana lauhana kuutamoiltana piti Faamu parin vieraansa kunniaksi suuren juhlan. Mukana ollut europpalainen antaa siitä elävän kuvauksen, jota tässä seuraamme.
Faamun majan ympärille oli kokoontunut kehään suuri joukko kutsumatonta naapuristoa. Siellä oli ainakin kaksisataa alkuasukasta.
Itse majassa, jossa silmää häikäisi kahdentoista, ehkä useammankin hyvin puhdistetun öljylampun valo, istui emäntä tavan mukaan keskellä lattiaa, joka illan kunniaksi oli kokonaan peitetty hienoilla, kullallekimaltelevilla matoilla. Joukko tummanpunaisia hybiscuskukkia tukassaan ja puettuna vaaleansiniseen, pitkään, kevytpoimuiseen hameeseen otti hän vastaan vieraansa ja osoitti heille paikat. Mitään esittelyä ei tapahtunut. Me olimme kaikki emäntämme ja sellaisina myöskin toistemme ystäviä. Nimi! Mitä se vaikutti asiaan? Arvonimi? Kuka sellaista kysyi?
Vieraiden vähitellen saapuessa oli meillä aikaa katsella ympärillemme. Muutoin niin aistikkaan yksinkertainen maja oli melkein tuntematon. Lukuisat tukipilarit ja poikkiparrut olivat aistikkaasti koristetut äskenleikatuilla palmunlehdillä, joiden tummasta vihreydestä lukuisia valkoisia jasmiinikukkia silmää viehättäen loisti. Katosta riippui tuoreita köynnöksiä, joita oli punottu lehdistä ja kauniista kukista. Ja määrätyllä paikalla oli kelpo tanoa valmiina juhlallista kavaa varten, jolla juhla aikanaan oli aljettava ja ystävyys kaikkien läsnäolevien kanssa yhä enemmän vahvistettava.
Matoille, majan ulkoreunan sisälle oli Faamu asettanut vieraat eri ryhmiin.
Toisella pitkällä seinällä istuimme me papalangi — europpalaiset. Toisen lyhyen seinän ääressä olivat vanhat alkuasukkaat. Niitä oli noin tusina. Ja arvokkaannäköisiä ukkoja he olivat. Heidän kasvonsa monine ryppyineen ja vakoineen tekivät arvoa-vaativan vaikutuksen. Silmät katselivat niin lempeästi ja ystävällisesti. He keskustelivat niin kohteliaasti ja hiljaa. Ja keskellä heidän piiriänsä istui erityisesti kunnioitettuna nuori Tanu, Faamun veli ja aikoinaan vallanhimoisten lontoolaislähetyssaarnaajain kuningasehdokas, vastaehdokas katolilaiselle Mataafalle, jonka ympärille koko samoalainen kansa oli kokoontunut niin yksimielisenä ja määränsätietoisena.
Pitkällä sivulla meitä — papalangeja — vastapäätä oli nuorisolla sijansa. Kylki kyljessä oli siinä noin neljäkymmentä nuorta miestä ja naista. Heidän silmänsä loistivat odottavaisesti. Heidän virheettömät valkoiset hampaansa kimaltelivat täyteläisten huulien välistä. Heidän naurunsa helisi. Sukkelia muistutuksia sinkoili edestakaisin. Se oli suloista nuorisoa, suloista nuorisoa…
Majan ulkopuolella istuivat kutsumattomat taajoissa riveissä. Koko naapuristo oli siellä. Monta sataa henkilöä. Ja heidän takanansa keittohuoneissa liikkui joukko toimeliaita nuorukaisia uunien ääressä. Ja taampana kiiluvat silmät todistivat, että naapuriston kaikki kissat ja koirat olivat saapuneet saamaan osansa pidoista.