(Menee salin-ovea kohden).

VANHA KEKKULI (karaten välille): Seis, herra!

RINNUSTELIAIN: Ohuuti! Harjalle "seis" sanotaan eikä herralle.

VANHA KEKKULI (vihaisesti): Min' olen isäntä talossani.

RINNUSTELIAIN: Ja sentään semmoinen kopuli ettette kaukaisia vieraitanne tee edes emännän tutuiksi; vaikka sanotaan tyttäriäkin olevan teillä.

VANHA KEKKULI: Jos onkin niin ovat minun tyttäriäni.

RINNUSTELIAIN: Niin kaikki isät luulevat, mutt'eivät sentään pidä niitä vankeudessa.

VARONEN (Rinnusteliaiselle): Muista lupaustas. (Lujaa). Älkää suuttuko vaikka me, tottuneet nuorten kanssa elämään, joudumme liian leikkisiksi vanhojenkin kanssa.

LÖLLENFLYHTI (sovittaen): Emme maar mekään vielä peräti vanhoja ole; ymmärrämmehän kyllä että "leikki sijansa saa".

VANHA KEKKULI (vähän lepyllisemmin): "Sanoi ämmä kun sika nenän vei".