(Menee salin-ovea kohden).
VANHA KEKKULI (karaten välille): Seis, herra!
RINNUSTELIAIN: Ohuuti! Harjalle "seis" sanotaan eikä herralle.
VANHA KEKKULI (vihaisesti): Min' olen isäntä talossani.
RINNUSTELIAIN: Ja sentään semmoinen kopuli ettette kaukaisia vieraitanne tee edes emännän tutuiksi; vaikka sanotaan tyttäriäkin olevan teillä.
VANHA KEKKULI: Jos onkin niin ovat minun tyttäriäni.
RINNUSTELIAIN: Niin kaikki isät luulevat, mutt'eivät sentään pidä niitä vankeudessa.
VARONEN (Rinnusteliaiselle): Muista lupaustas. (Lujaa). Älkää suuttuko vaikka me, tottuneet nuorten kanssa elämään, joudumme liian leikkisiksi vanhojenkin kanssa.
LÖLLENFLYHTI (sovittaen): Emme maar mekään vielä peräti vanhoja ole; ymmärrämmehän kyllä että "leikki sijansa saa".
VANHA KEKKULI (vähän lepyllisemmin): "Sanoi ämmä kun sika nenän vei".