VARONEN (katsoo Kekkulia silmiin): No saisi häntä tehjä: mutta kattokaa voan ettei viiettä korvoa olisik kuulemassa. (Kekkuli menee ovea sulkemaan. Varonen ottaa kortit povestansa ja istuu pöydän viereen) — Herasyörinkii!
VANHA KEKKULI: Eikös teitin, ukko hyvä! kääntyisi kielenne sanomaan häradshöfding tai edes herashöydinki?
VARONEN: Taijan kyllä sanoa "kera-höyrynki", mutta mitä Santala-Matti semmoisissa peätänsä vaivata kehtoo. Minulla on minun viisauteni (pitää kortteja suunsa edessä ja höpisee). Antakaas herasyörinki tänne seitsemän rahoa.
VANHA KEKKULI (raapasee korvansa juurta): Mitä niillä tehdään?
(Ottaa komppeistansa äyrejä ja antaa Varoselle.)
VARONEN: Lyylitetään perkeleelle.
(Käyttää kortteja ja rahoja ympäri Kekkulin päätä).
VANHA KEKKULI: Lyylitättekö minunkin perkeleelle!
VARONEN (rupee levittelemään kortteja): Hm, hm! Työ ootten pahoissa poimissa, herasyörinki! Kas voan; pata-ässä ja kuningas, ja kymppi vielä. — — Ai tuota risti-sotamiestä, a hertta-rouvaa. Hertta-kymmensilmä, pata-kuutonen. Oi, voi!
VANHA KEKKULI: Pahaako ne tietävät!