Heristin korviani.
"Vai niin, mikä suunnitelma se on?"
"Oh, en minä tiedä. Jotakin siitä vaivaisesta valtiovelasta. Mutta minua kiellettiin mainitsemasta siitä mitään."
VIIDES LUKU.
Valtiovelasta oli tulemassa oikea vitsaus. Koko ilma oli siitä raskaana. Lausuin donna Antonialle pikaisesti muutamia katkonaisia kohteliaisuuksia ja jätin hyvästi. Päällystakkia ottaessani eversti McGregor yhtyi minuun ja tavallista ystävällisempänä saattoi minua puistokäytävää pitkin Piazzalle. Muutamien muodollisten huomautusten jälkeen alotti hän:
"Martin, teillä ja minulla on vastakohtaisuutta muutamissa asioissa, mutta toisissa lienevät etumme yhteiset."
Tiesin heti, mitä hän tarkoitti. Tuo valtiovelka taaskin!
Pysyin vaiti, ja hän jatkoi:
"Esimerkiksi valtiovelan suhteen. Teillähän on osaa siinä?"
"Jonkun verran", myönsin. "Pankinjohtaja tavallisesti on mukana lainapuuhissa."