"Sallikaa minun sekoittaa lasillinen teillekin, sir", vastasin.
Sekoittaessani juomiamme hän pysyi vaiti. Jälleen istuuduttuani hän virkkoi:
"Teillä on nuoreen ikäänne nähden täällä sangen vastuunalainen virka — vaikka eipä suinkaan ansioitanne suurempi."
Minä kumarsin.
"Teille on jätetty jokseenkin vapaa toimivalta, vai mitä?"
Vastasin juoksevissa asioissa menetteleväni melkoisesti oman harkintani mukaan.
"Juoksevissa asioissa? Siis esim. rahojen sijoituksissa?"
"Kyllä", vastasin, "tavallisissa liikesijoituksissa — vekselien diskontauksissa sekä lyhytaikaisten lainojen myöntämisessä velkakirjaa tai kiinnitystä vastaan. Minä sijoitan rahat ja ilmoitan vain isännilleni, mitä toimenpiteitä olen tehnyt."
"Sellaisen luottamuksen olettekin hyvin ansainnut", suvaitsi presidentti arvostella. "Luottamus on liiketoiminnan elinehto; on uskottava väkeänsä. Olisi järjetöntä panna teidät lähettämään kotiin vekselit, asiakirjat, todistukset ja muut sellaiset. Tietysti eivät ne voi sellaista vaatia."
Kun tämä huomautus samalla kuulosti kysymykseltä, vastasin: