"Mutta McGregor?" kysyin käheänä kuiskauksena.
Hän painoi päänsä olkaani vasten.
"En rohkene jäädä tänne hänen kanssaan, Jack", kuiskasi hän. "Ellet voi viedä minua pois, täytyy minun paeta presidentin luo. Siellä olen ainakin turvassa."
"Sitä kirottua roistoa!" murahdin minä — en tarkoittaen presidenttiä, vaan hänen seuraajaansa. "Minä ammun hänet."
"Ei, ei, Jack!" huudahti hän. "Sinun on oltava tyyni ja varovainen. Mutta tänä iltana täytyy minun lähteä — tänä iltana, Jack, joko sinun kanssasi tai presidentin luo."
"Rakkaani, sinä tulet minun kanssani!" lausuin minä.
"Minne sitten?"
"Oh, pois täältä, jonnekin."
"Mitenkä pääsemme pakenemaan?"
"No, istuhan nyt, rakkaani ja koeta olla itkemättä — se murtaa sydämeni. Minä tahdon nyt vuorostani miettiä."