Tottelin häntä ja käänsin lyhtyni valon häntä kohti. Hän oli upeasti puettu, ja hänen tumma kauneutensa paistoi hyvin hurmaavana tässä oudossa valohämyssä. Huvimajan sisustuksena oli vain pari tuolia ja sellainen pieni pyöreä rautapöytä, jollaisia näkee ulkoravintoloissa.
»Älkää puhelko», hän sanoi, »siihen meillä ei ole aikaa, vaan kuunnelkaa minua! Minä tunnen teidät, herra Rassendyll. Minä kirjoitin tuon kirjeen herttuan käskystä.»
»Sen arvasinkin», sanoin.
»Kahdenkymmenen minuutin perästä tulee tänne kolme miestä, joiden on määrä tappaa teidät.»
»Herttuan kolmikkoko?»
»Niin — ja silloin teidän täytyy jo olla poissa täältä. Jollette ole, niin tulette varmasti surmatuksi tänä yönä.»
»Minä tai nuo toiset!»
»Kuunnelkaa nyt vain minua! Kun teidät on otettu hengiltä, viedään teidän ruumiinne kehnoon taloon laitakaupungille. Sieltä se sitten huomenna löydetään. Herttua vangitsee kaikki teidän ystävänne — kaikkein ensiksi eversti Saptin ja kapteeni von Tarlenheimin —, julistaa sitten Strelsaun piiritystilaan ja lähettää sanan Zendaan; ne toiset kolme murhaavat kuninkaan vanhassa linnassa, ja herttua huudattaa hallitsijaksi joko itsensä tahi prinsessan — itsensä tietysti, jos hänelle karttuu tarpeeksi voimia. Mutta kaikissa tapauksissa hän nai prinsessan ja tulee kuninkaaksi todellisuudessa, joskaan ei heti nimellisesti. Ymmärrättekö?»
»Aika sukkela tuuma; mutta minkä vuoksi te…»
»Siksi, että olen kristitty, tahi kukaties siksi, että olen mustasukkainen. Hyvä Jumala, minkä vuoksi minä tahtoisin nähdä herttuan prinsessan puolisona? — Lähtekää nyt, mutta muistakaa, ettei henkenne ole koskaan turvassa — ei päivällä eikä yöllä. Kolme miestä on aina kintereillänne, kuten vartioisivat teitä, eikö totta? No niin, kolme muuta on jälleen niiden kintereillä. Nuo Michaelin kolme verikoiraa eivät ole koskaan kolmeasataa askelta kauempana teistä. Teidän henkenne ei olisi tulitikunkaan arvoinen, jos yksinänne sattuisitte yhteen niiden kanssa. Menkää nyt! Ei — odottakaa vähän; veräjällä on kukaties jo vahdit. Menkää aivan hiljaa alas ja kulkekaa puolisensataa askelta huvimajan ohitse, sitten tapaatte tikapuut nojallaan puutarhanmuuria vastaan. Kun olette niitä myöten kiivennyt muurin yli, voitte paeta ja pelastaa henkenne.»