»Ei sekään ole hullumpi tuuma», hän myönsi.
Kaikki kolme nousivat ylimmälle portaalle ja seisoivat aivan oven takana.
Laskin korvani rakoon. En voinut kuulla hiiskahdustakaan, mutta
Detchardin pää oli aivan kiinni hänen pisimmän seuralaisensa korvassa.
Arvaan sen olleen de Gautet’n.
Hm! Salamyhkäistä kuiskinaa, ajattelin itsekseni.
Sitten sanoin ääneen:
»No niin, hyvät herrat, minkälainen tarjous teillä olikaan esitettävättä?»
»Turvallinen pääsy raialle ja viisikolmatta tuhatta puntaa käteistä.»
»Ei, ei — kaikki on vain petosta!» kuiskutti Antoinette niin hiljaa kuin taisi.
»Sehän kuulostaa sangen kauniilta», sanoin ja kurkistelin jälleen raosta.
Roistot seisoivat aivan kiinni toisissaan oven takana.