HELENA ANDREJEVNA. Hiljempaa. Voivat kuulla teidän puheenne!
(Menevät huoneeseen).
VOINITSKI (Mennen Helenan jäljestä). Sallikaa minun puhua teille rakkaudestani, älkää ajako minua pois, siinä yksin on minun suurin onneni…
HELENA ANDREJEVNA. Te kiusaatte minua…
(Molemmat menevät sisään).
(Telegin näppäilee kieliä ja soittaa polkkaa; Maria Vasiljevna tekee kirjasen laitaan joitakin muistiinpanoja).
Esirippu alas.
TOINEN NÄYTÖS.
Ruokasali Serebrjakovin talossa. — Yö. — Puutarhasta kuuluu vartijan koputus.
SEREBRJAKOV (istuu nojatuolissa avoimen ikkunan ääressä ja torkkuu) ja
HELENA ANDREJEVNA (istuu hänen vieressään ja myöskin torkkuu).