(Astrov tulee yönuttu päällä, ilman liivejä ja kaulaliinaa, hän on hutikassa; hänen perästään Telegin kitara kädessä).
ASTROV. Soita!
TELEGIN. Kaikki nukkuvat!
ASTROV. Soita.
(Telegin näppäilee hiljaa).
ASTROV (Voinitskille). Oletko yksin täällä? Eikö ole naisia? (Kädet puuskassa, hyräilee). "Tanssi tupa, tanssi liesi, ei saa unta talonmiesi"… Mutta minut herätti ukkonen. Satoi aika lailla. Paljonko nyt on kello?
VOINITSKI. Piru sen tietää.
ASTROV. Olin kuulevinani Helena Andrejevnan äänen.
VOINITSKI. Hän oli äsken täällä.
ASTROV. Uhkea nainen (Katselee lääkepulloja pöydällä). Lääkkeitä. Mitä kaikkia reseptejä siinä onkaan! Harkovista, Moskovasta, Tulasta… Kaikki kaupungit on hänen jalansärkynsä saanut liikkeelle. Onko hän sairas, vai tekeytyykö hän?