ASTROV. Kuinka? Niin… minun täytyy tunnustaa, että alan käydä höperöksi. Näetkös, olen juovuksissakin. Tavallisesti otan noin kerran kuukaudessa aika hutikan. Viinapäissäni olen röyhkeä ja äärimäisyyteen saakka hävytön. Minusta on silloin kaikki tyyni yhdentekevää! Käyn käsiksi vaikeimpiinkin leikkauksiin ja suoritan ne erinomaisesti; luon mielessäni mitä suurenmoisimpia tulevaisuudenkuvia; enkä silloin enää pidä itseäni narrina, vaan uskon, että voin tuottaa ihmiskunnalle suunnatonta… kerrassaan arvaamatonta hyötyä! Ja silloin minulla on oma filosofinen järjestelmäni, ja te kaikki, hyvät veljet, näytätte minusta tuommoisilta pienen pieniltä koppakuoriaisilta… mikroobeilta (Teleginille). Soita, Vohveli!
TELEGIN. Tekisin sen sinulle kaikesta sydämestäni, rakas ystävä, mutta ymmärräthän, — talossa kaikki nukkuvat.
ASTROV. Soita!
(Telegin näppäilee hiljaa).
ASTROV. Pitäisipä maistaa, että pohja paistaa, Lähtekäämme, luulen että meille jäi vielä konjakkia. Ja kun päivä valkenee, niin lähdetään meille. Sopiiko se? Minulla on välskäri, joka ei koskaan sano "lähdetään", vaan "lähretään". Kauhea konna. Sopiiko se? (Huomaten Sonjan tulevan). Suokaa anteeksi, minulla ei ole mitään kaulassa.
(Menee kiireesti; Telegin hänen perässään).
SONJA. Mutta sinä, eno Vanja, olet taas juonut itsesi humalaan tohtorin kanssa. Teistä on tullut parhaat ystävät ja juomaveikot. No, hän on aina ollut semmoinen, mutta mistä syystä sinä? Sinun iällesi se ei lainkaan sovi.
VOINITSKI. Ei siinä ikää kysytä. Kun ei ole todellista elämää, niin eletään kangastuksien varassa. Onhan se tyhjää parempi sekin.
SONJA. Heinä on meillä kaikki tyyni niitettynä, joka päivä sataa, kaikki mätänee, mutta sinä vain kangastuksia mielessäsi haudot. Olet kokonaan laiminlyönyt isännyytesi… Minä raadan yksin, olen ponnistellut ihan uuvuksiin… (Säikähtäen). Eno, sinulla on silmissä kyyneleitä!
VOINITSKI. Mitä kyyneleitä? Ei kerrassaan mitään… loruja… Sinä katsoit äsken minuun, niinkuin äitivainajasi. Armaani… (Suutelee kiihkeästi hänen käsiänsä ja kasvojansa). Siskoni… rakas siskoni… missä hän on nyt? Jospa hän tietäisi! Ah, jospa hän tietäisi!