Viinuri laski tarjottimen pöydälle ja heitettyään pyyhinliinan olkapäälleen kävi oven luo seisomaan. Naiset kaatoivat heti itselleen viiniä.
— Kuinka saattaa löytyä tuonlaisia viisaita ihmisiä, jotka ennemmin lukevat sanomalehtiä kuin ryyppäävät, — alkoi mies, jolla oli riikinkukon sulkia hatussa, kaataessaan itselleen munkkia. — Minun mielestäni, arvoisat herrat, te nuuskitte sanomalehtiänne sentähden, että teillä ei ole mitä ryypätä. Niinkö on sen asian laita? Ha, ha, haa!… Lukevat! No, mitäs siellä on oikein präntättynä? Vastatkaapas te, jolla on silmälasit! Mitä te tutkitte siinä? Hä? Heittäkää pois! Ryypätkää ennemmin!
Sulkahattuinen mies nousi ja sieppasi sanomalehden silmälasisen herran käsistä. Tämä milloin kalpeni milloin punastui katsellen hämmästyksellä hienostotovereitaan, ja nämä häntä.
— Te unohdatte itsenne, armollinen herra! — kiivastui hän. — Te muutatte lukuhuoneen kapakaksi ja suvaitsette käyttäytyä sopimattomasti, kun revitte sanomalehden toisen käsistä! Sitä minä en salli! Te nähtävästi ette tiedä kenen kanssa olette joutunut tekemisiin, hyvä herra! Minä olen pankinjohtaja Shestjakow!…
— Viis minä tuollaisesta Shestjakowista! Katsoppas kuinka sun lehtesi käy…
Naamioitu otti lehden ja repi sen palasiksi.
— Mitä tämä on? — kihisi Shestjakow kiukkuisena. — Tämä on hävytöntä, tämä on … tämä on luonnotonta…
— Suuttui kuin pippuri, — nauroi naamioitu. — Hyi, kuinka saattaakin noin kiivastua! Verisuonet oikein väräjävät. Mutta tiedättekös mitä, arvoisat herrat? Nyt leikki pois; minä en tahdo keskustella kanssanne… Minä aion jäädä yksin tänne mamsselien kanssa huvittelemaan ja kehotan sentähden lopettamaan tuon saarnanne ja korjaamaan luunne… Kas niin! Herra Belebuhin, mene sikalättiin siitä! Mitä sinä turpaasi vääntelet? Minä sanoin: mene ulos; siis mene! Ja joutuun jos tahdot niskaasi säästää!
— Mitä te oikein tarkotatte sillä? — kysyi holhoojakunnan rahastonhoitaja, Belebuhin, punastuen ja kohautellen olkapäitään. — Minä en ymmärrä… Mokomakin konna tunkeutuu tänne ja alkaa yhtäkkiä lasketella hävyttömyyksiään!…
— Konnako?! — kiljui sulkahattuinen mies kiukuissaan ja löi nyrkillä niin lujasti pöytään, että lasit tarjottimella hyppelivät. — Kenelle sinä puhut? Luuletko, että kun minä olen naamioitu, niin saat sinä puhua mitä hyvänsä? Mokomakin pihtikinttu! Mene, kun sinulle sanotaan! Pankinjohtaja, ulos joko hyvällä tai pahalla! Menkää ulos joka sorkka! Menkää helvettiin!