— Kyllä kohta saamme nähdä! — sanoi Shestjakow, jonka silmälasitkin hikoilivat kiukusta. — Kyllä minä näytän! Hei, kuulkaa siellä, kutsukaa juhlamenojen ohjaaja tänne!
Hetken kuluttua riensi sisään pieni, punapartainen mies, sininen rusetti takin rintamuksessa.
— Pyydän, olkaa hyvä ja astukaa ulos! — alkoi hän vielä tanssista hengästyneenä. — Ei täällä sovi juoda! Olkaa hyvä, siirtykää bufettiin!
— Mistä sinä siihen pujahdit? — kysyi naamioitu. — Enhän minä liene sinua tänne kutsuttanut?
— Pyydän, älkää sinutelko, vaan menkää ulos!
— Mutta kuuleppas, velikulta! Koska sinä olet juhlamenojen ohjaaja, niin ohjaappas nämä lukutoukat juhlallisesti täältä pois. Minun mamsselini eivät pidä siitä, että täällä on tuollaisia asiaankuulumattomia henkilöitä. He kainostelevat, kun minä tahdon rahasta nähdä heidät täällä alastomina, luonnonpuvussa.
— Nähtävästi tuo hölmö luulee olevansa navetassa! — sähisi
Shestjakow. — Kutsukaa Jevstrat Spiridonitsh heti tänne!
— Jevstrat Spiridonitsh! — kuului kautta huoneuston. — Missä
Jevstrat Spiridonitsh on?
Ei kestänyt kauaa, kun Jevstrat Spiridonitsh, ukko poliisin puvussa ilmaantui.
— Pyydän, astukaa ulos täältä! — puhui hän käheällä äänellä mulkoillen peloittavilla silmillään ja liikutellen vahattuja viiksiään.