— Muuten vaan … sinun kanssasi olisi hauskempi…
— Olenpas joutunut aika hulivilin pariin! Olet pyhiinvaeltaja, mutta huomaan, että hyvin mielelläsi lasket leikkiä…
— Totta kai! — sanoo kulkija käheästi hihittäen. — Voi sinua velikulta! Taidatpa kauankin jälestäpäin muistella tätä pyhiinvaeltajaa!
— Miksi minä juuri sinua muistelisin?
— Kun minä petin sinut niin sievästi. Olenkos minä mikään pyhiinvaeltaja? Eihän nyt toki!
— Entä kuka sinä olet?
— Vainaja… Vast'ikään haudasta nousin… Etkö muista seppä
Gubarjewiä, joka hirtti itsensä laskiaisena? Minä olen tuo sama
Gubarjew…
— Valehtele enemmän!
Vartia ei usko, vaan tuntee koko ruumiissaan vavistuttavan pelon väristyksiä. Hän syöksyy paikaltaan ja alkaa kopeloida porttia.
— Odotappa, minne nyt? — kysyy pyhiinvaeltaja tarttuen häntä käsivarteen. — Ahaa-a … vai aioit sinä mennä tiehesi ja jättää minut tänne yksin?