— Äsken juuri saapui täti Natalia Petrovna junalla.
— Kuka Natalia Petrovna?
— Minun setäni Semjon Feodorovitshin vaimo. Sinä et häntä tunne. Hän on kovin hyvä ja sievä…
Kaiketi minä rypistelin kulmakarvojani, koska vaimoni muuttui vakavan näköiseksi ja kuiskasi hätäisesti:
— Olihan se tosin merkillistä, että hän tuli, mutta sinä et saa pahastua, vaan ole ystävällinen. Hänhän on kovin onneton. Setä Semjon Feodorovitsh on paha, oikein hirmuvaltias, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen. Hän sanoo viipyvänsä vain kolme päivää luonamme, siksi kun saa kirjeen veljeltään.
Vaimoni kauan vielä kuiskasi kummia loruja hirmuvaltiaasta sedästä, inhimillisestä heikkoudesta yleensä ja nuorista rouvista etenkin, meidän velvollisuudestamme tarjota turvaa kaikille, vieläpä suurille syntisille j.n.e. Ymmärtämättä rahtuakaan, minä puin pitkäntakin ylleni ja menin tekemään tuttavuutta "tädin" kanssa.
Pöydän luona istui pieni nainen, jolla oli suuret, tummat silmät. Minun pöytäni, harmaat seinät, jykevä sohva … kaikki aina pienimpään yksityiskohtaan saakka näytti nuortuvan ja ilostuvan tämän verevän, nuoren, hyvänhajuisen, kauniin ja kevytmielisen olennon läsnäollessa. Ja että vieras oli kevytmielinen, sen huomasin minä jo hänen hymystään, tuoksustaan, silmäyksistään ja tavastaan puhutella vaimoani — säädyllistä naista… Hänen ei tarvinnut kertoa minulle, että karkasi miehensä luota, joka oli vanha ja hirmuinen, ja että hän itse oli hyvä ja hauska. Minä ymmärsin kaikki jo ensi silmäyksestä ja tuskinpa vain löytyykään Euroopassa enää miestä, joka ei ensimäisestä katseesta osaisi tuntea tällaista naista.
— Minä en saattanut aavistaakaan, että minulla olisi ollut yhtään noin komeata sukulaista! — sanoi hän ojentaen minulle kätensä hymysuin.
— Enkä minä olisi luullut itselläni olevan yhtään noin sievää tätiä! — vastasin minä.
Illallinen alkoi uudestaan. Toisen samppanjapullon tulppa lensi pamahtaen auki ja minun tätini joi lasinsa yhdellä siemauksella puolilleen. Kun vaimoni poistui hetkeksi huoneesta, joi täti kursailematta lasinsa pohjaan. Minä en juopunut ainoastaan juomasta, vaan myöskin tuon naisen läsnäolosta. Te muistatte kai tämän romanssin?