— Pushkow? Hm!… Pushkow… Ei, en tunne!
— Se on minun nimeni, — sanoi vieruskumppani hämillään. — Ette tunne siis? Ja minä olen jo kolmekymmentä viisi vuotta ollut venäläisen yliopiston professorina … olen tiedeseuran jäsen … olen julaissut useita teoksia…
Heidän katseensa sattuivat yhteen ja he purskahtivat nauruun.
Ikäviä ihmisiä.
Pappissukuinen pikkutilallinen Jevgraw Ivanovitsh Shirjajew — hänen isävainajansa Ivan oli kenraalinrouva Kuvshinnikovilta saanut lahjaksi 102 desjatinaa maata — seisoi nurkassa pesukaapin ääressä pesten käsiään. Hänen kasvojensa ilme oli, kuten tavallisesti, huolestunut ja yrmeä, parta epäjärjestyksessä.
— Äh, tuollainen ilma! — sanoi hän. — Ei saata sitä edes ilmaksi sanoa, pikemmin Jumalan kuritukseksi. Taas sataa, sataa…
Hänen näin möristessään perheensä istui pöydän ääressä odotellen päivällisen alkamista. Vaimonsa Fedosja Semjonovna, poika Pekka, joka oli ylioppilas, vanhin tytär Varvara ja kolme pientä lasta olivat jo kauan istuneet odottamassa. Pienokaiset Koljka, Vanjka ja Arhipka, jotka olivat nykänenäisiä ja likaisia pulleine poskineen ja takkutukkineen, istuivat rauhattomina tuoleillaan, vaan täysikasvuiset istuivat liikkumattomina ja nähtävästi oli heistä yhdentekevää, syödäkö vai odottaa…
Ikäänkuin koetellen heidän kärsivällisyyttään Shirjajew pyyhki hitaasti kätensä, luki vitkaan ruokarukouksensa ja kävi sitten hätäilemättä pöytään. Tarjottiin heti kaalikeitto. Pihalta kuului kirveiden jyskettä (siellä rakennettiin uutta vajaa) ja kirvesmies Tuomaan kalkkunakukkoa härnäilevää naurua. Rankka sade rapisteli akkunaruutuja.
Kyyryselkäinen ylioppilas Pekka, joka käytti silmälaseja, söi ja vaihtoi salaa silmäyksiä äidin kanssa. Pari kertaa laski hän jo lusikkansa alas ja rykäisi aikoen puhua, vaan silmäiltyään tarkemmin isäänsä, alkoi taas syödä. Vihdoin, kun puuro tuotiin pöytään, hän rykäisi päättävästi ja sanoi:
— Minun pitäisi tänään matkustaa iltajunalla. Olisi jo hyvinkin aika lähteä, sillä olen näin myöhästynyt kokonaista kaksi viikkoa. Luennot alkoivat jo ensimäisenä päivänä syyskuuta.