Aksinja irvisti hänelle ja sylkäisi. Hetkistä myöhemmin hän jo hosui miestään hiilihangolla, viskasi hänen päälleen astioita, repi parrasta, juoksi kadulle ja huusi! "Rientäkää apuun, uskovaiset! Tappaa!…"
Mutta tästä vastarinnasta ei ollut hyötyä. Seuraavana aamuna Aksinja makasi vuoteessaan peitellen sinelmiä sälleiltä, mutta Merkulov kulki puodista puotiin, riiteli kauppiaitten kanssa ja valikoi verkaa.
Räätälin elämässä alkoi uusi aikakausi. Herättyään aamulla ja katseltuaan samein silmin ympäri pientä maailmaansa hän ei enää syljeskellyt raivoissansa… Ja mikä ihmeellisintä, hän lakkasi käymästä kapakassa ja ryhtyi työhön. Supatettuaan hiljaa rukouksen hän pani suuret terässankaiset silmälasinsa nenälleen, rypisteli otsaansa ja levitteli hartaudella verkaa pöydällä.
Viikon kuluttua univormu oli valmis. Silitettyään sen Merkulov meni kadulle, ripusti puvun säleaidalle ja alkoi puhdistaa. Hän otti pois roskan, etääntyi sylen päähän ja katsoi kauan silmiään siristäen univormua, otti taas roskan — ja sitä kesti pari tuntia.
— Helisemässä olen noitten herrojen kanssa! puheli hän ohikulkijoille. Enempää en jaksa, olen väsynyt! Kovin ovat sivistyneitä ja hienoja, vaikeata on heille olla mieliksi.
Seuraavana päivänä, kun univormun puhdistaminen vihdoinkin oli loppuun suoritettu, Merkulov voiteli päänsä öljyllä, kampasi tukkansa, kääri univormun uuteen yksiväriseen pumpulikankaaseen ja läksi kapteenin luo.
— En jouda tässä tuollaisen tolvanan kanssa juttelemaan! pysähdytti hän jokaisen vastaantulijan. Etkö näe, että olen matkalla kapteenin luo viemään univormua?
Puolen tunnin kuluttua hän palasi kapteenin luota.
— Onnittelen palkanmaksun johdosta, Trifon Panteleitsh! tervehti
Aksinja häntä leveästi hymyillen ja häpeissään.
— Hölmö! vastasi hänen miehensä. Luuletko sinä, että oikea herrasväki maksaa kohta? Hän ei ole mikään kauppias, joka suora päätä tökkää rahan kouraan. Hölmö!