Yhtäkkiä Merkulov seisahtui kuin kivettynyt ja huudahti iloisesti. Ravintolasta "Riemu", jonka ohi he kulkivat, juoksi suinpäin ulos muuan silinterihattuinen herrasmies, jonka naama punotti ja silmät juopuneesti päässä pyörivät. Hänen jäljessään ryntäsi kapteeni Urtshajev biljardisauva kädessä, paljain päin, pörröisenä, puku rutistuneena. Uusi univormu oli kokonaan liidussa ja toinen olkalappu törrötti sivulla.
— Kyllä minä sinut panen pelaamaan, veijari! huusi kapteeni huitoen vimmatusti biljardisauvalla ja pyyhkien hikeä otsalta. Opetanpa sinua, peto, kuinka pitää pelata kunniallisten ihmisten kanssa!
— Katsoppas, hölmö! kuiskasi Merkulov tökäten eukkoaan kyynärpäähän ja hihittäen. Heti näkee, ken on jalosukuinen. Jos kauppiaalle jotain ompelet, niin se moukka visusti kantaa pukuaan kymmenisen vuotta, vaan tuo on jo pahanpäiväisesti rutistanut univormunsa! Vaikka uuden ompelisit!
— Mene pyytämään häneltä rahasi! sanoi Aksinja. Mene!
— Mitä sinä, hölmö?! Kadulla? Ei mitenkään!…
Vaikka Merkulov kovasti vastustikin, sai eukko hänet menemään hurjistuneelta kapteenilta rahaa pyytämään.
— Korjaa luusi! vastasi kapteeni hänelle. Sinä kyllästytät minua.
— Teidän jalosukuisuutenne, minä kyllä ymmärrän… Minä en suinkaan… mutta tuo eukko… järjetön luontokappale… Tietäähän herra kapteeni, millainen järki on akkaväellä…
— Sinä kyllästytät minua, kuulitko! ärjäisi kapteeni tuijottaen häneen juopunein, samein silmin. Mene matkaasi!
— Ymmärrän, teidän jalosukuisuutenne! Mutta minä tuon eukon tähden, nähkääs, rahat on saatu lehmästä… Isä Juudakselle myötiin lehmä…