— Vai sinä vielä lörpöttelet siinä, lutikka!
Kapteeni huitaisi biljardisauvalla ja — roiskis! Merkulovin selästä lensi hiiliä, silmistä — säkeniä, hattu putosi kädestä… Aksinja oli pyörtyä. Hän seisoi hetkisen hievahtamatta kuin Lotin vaimo, joka muuttui suolapatsaaksi, läksi sitten eteenpäin ja vilkaisi arasti miehensä kasvoihin… Hänen suureksi ihmeekseen Merkulovin kasvoilla väreili autuaallinen hymy ja loistavissa silmissä kimalteli kyyneleitä.
— Kyllä sen heti näkee, kuka on oikea herrasmies! jupisi räätäli. Hienoja ovat ja osaavat käyttäytyä… Aivan samalla tavalla kävi silloin, kun vein turkin paroni Shputselille… Huitoi kepillä ja — roiskis! Ja luutnantti Sembulatov myöskin… Kun tulin hänen luokseen, hän karkasi pystyyn ja alkoi kaikin voimin… Ohhoh, eukkoseni, mennyt on minun aikani! Sinä et mitään ymmärrä! Mennyt on minun aikani!
Merkulov viittasi kädellään, kokosi hiilet ja kompuroi kotiin.
RITARIMERKKI
Sotakoulun aliluokkien opettaja, kollegian registraattori Ljev Pustjakov asui ystävänsä luutnantti Ljedentsovin naapurina. Tämän luokse hän uuden vuoden aamuna ohjasi askeleensa.
— Kuulehan, Grisha, minulla olisi vähäsen asiaa, aloitti hän sanottuaan luutnantille tavanmukaisen uuden vuoden tervehdyksen. Enpä olisi häirinnyt sinua, jollei tarve olisi vaatinut. Lainaahan, hyvä veli, minulle täksi päiväksi Stanislaus-merkkisi. Minä, näet, menen tänään päivällisille kauppias Spitshkinin luo. Tunnethan sinä tuon lurjuksen, kauppias Spitshkinin. Hän pitää julmasti ritarimerkeistä ja katsoopa meikein roistomaisen halveksivasti sellaisiin, joilla ei riipu jotakin kaulassa tai napinreiässä. Sitä paitsi, hänellä on kaksi tytärtä… Nastja ja Siina… Puhun sinulle kuin ystävälle… Ymmärräthän sinä minua, veli hyvä. Lainaa nyt, ole hyvä!
Kaiken tämän sanoi Pustjakov änkyttäen, punastuen ja arasti vilkuillen oveen. Luutnantti haukkui häntä pahanpäiväisesti, mutta lainasi kuitenkin.
Kello kaksi päivällä Pustjakov ajoi issikalla Spitshkinin luo. Hän raotti hieman turkin pielusta ja silmäili rintaansa, jolla lainatun Stanislaus-merkin kulta ja emalji kimalteli.
"Kummallista! Tuntuu siltä kuin itsekin itseään enemmän kunnioittaisi!" ajatteli opettaja kurkkuaan röhäytellen. "Tuollainen pieni kapine vain, viittä ruplaa enempää ei maksa, mutta kyllä siitä helua ja melua pidetään!"