— Toinen rikas ukko…
Särkynyt viuhka peittää naisen sievät pienet kasvot. Kirjailija tukee käsin päätään, jossa ajatukset temmeltävät, huoahtaa ja vaipuu sielun tuntijan tavoin mietteihinsä. Veturi viheltää ja puhkuu… Ikkunaverhot punertuvat laskevan auringon valossa…
Iso Volodja ja pikku Volodja.
— Päästäkää, minä tahdon itse ajaa! Minä istun ajajan viereen! — sanoi Sofia Lvovna kovalla äänellä. — Ajaja, odota, minä tulen sinun viereesi istumaan!
Hän seisoi reessä. Hänen miehensä Vladimir Nikititsh ja hänen lapsuudenystävänsä Vladimir Mihailitsh tukivat häntä käsistä, jotta hän ei kaatuisi. Kolmivaljakko riensi huimaa vauhtia eteenpäin.
— Sanoinhan, ettei olisi pitänyt antaa hänelle konjakkia, — kuiskasi Vladimir Nikititsh harmissaan matkatoverilleen. — Olet sinäkin aika lurjus!
Eversti tiesi kokemuksesta, että sellaisilla naisilla kuin hänen vaimonsa Sofia Lvovna oli, seuraa hysteerinen nauru ja itku tavallisesti tuollaista hurjaa, hiukan humaltunutta iloa. Hän pelkäsi, että hänen täytyisi ruveta heidän kotiin palattuaan laittelemaan kääreitä ja antamaan tippoja sen sijaan, että olisi päässyt levolle.
— Ptrr! — huusi Sofia Lvovna. — Minä tahdon ajaa!
Hän oli sydämellisen iloinen ja riemuitsi. Kaksi viimeistä kuukautta, aina hääpäivästä saakka, oli häntä kiusannut se ajatus, että oli mennyt naimisiin eversti Jagitshin kanssa silmälläpitäen etuja ja, kuten sanotaan, par dépit [kiukuissansa]. Mutta tänään hän oli vihdoinkin kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa ravintolassa tullut vakuutetuksi siitä, että rakasti intohimoisesti miestään. Viidestäkymmenestäneljästä ikävuodestaan huolimatta oli tämä vielä niin solakka, sukkela ja notkea, oli niin hauskasti laskenut leikkiä ja laulanut mustalaisnaikkosten kanssa. Nykyään ovat ukot todella tuhat kertaa huvittavampia kuin nuoret, ja näyttää siltä kuin vanhat ja nuoret olisivat vaihtaneet keskenään osia. Eversti oli kaksi vuotta vanhempi hänen isäänsä, mutta mitä se sitten merkitsi, kun kerran hänessä, totta puhuen, oli äärettömän paljon runsaammin elinvoimaa, reippautta ja terveyttä kuin Sofia Lvovnassa itsessään, vaikka hän olikin vasta kaksikymmenkolmivuotias?
— Oi armaani, kaunoiseni! — ajatteli Sofia Lvovna.