— Sittenkö? Koko talven teen työtä ja keväällä matkustan jälleen jonnekin maaseudulle kokoomaan aineksia tilastoani varten. No niin, eläkää onnellisena, kauan… Tuskinpa enää koskaan näemme toisiamme.
Ognjev kumartui ja suuteli Veran kättä. Sitten hän sanattoman liikutuksen valtaamana korjasi hartiavaippaansa paremmin ylleen ja kirjoja mukavampaan asentoon, oli hetken vaiti ja virkkoi:
— Miten paljon täällä onkaan sumua.
— Niin on. Ettehän vain suinkaan unohtanut mitään?
— Nähtävästi en mitään…
Ognjev seisoi hetken äänettömänä, kääntyi sitten kömpelösti pikkuporttia kohti ja astui ulos puutarhasta.
— Odottakaa, minä saatan teitä meidän metsäämme saakka, — virkkoi
Vera astuen hänen jälkeensä.
He lähtivät astelemaan tietä pitkin. Nyt eivät puut sulkeneet enää näköalaa ja saattoi nähdä taivaan ja kaukaisuuden. Koko luonto oli ikäänkuin himmeän, läpikuultavan harson peitossa, josta sen kauneus näytti iloisesti katselevan. Sumu, jota oli paikoin sakeasti, paikoin ohuesti, lepäili epätasaisena pensaiden ja kuhilaiden yllä, harhaili höytäleinä yli tien tai painui maahan ikäänkuin koettaen olla sulkematta näköalaa. Sumuharson läpi näkyi aina metsään saakka koko tie molemmin puolin kulkevine tummine ojineen ja pienine pensaineen, jotka kasvoivat ojien vierillä ja estivät sumuhöytäleiden harhailua. Puolen virstan päässä pikkuportista häämötti Kusnetsovin metsälohko.
"Miksi hän lähti kanssani? Varmasti hän on saatettava takaisin!" — ajatteli Ognjev, mutta silmäiltyään Veran kasvoja hän hymyili hellästi ja sanoi:
— Eipä haluttaisi lähteä täältä pois, kun sää on näin kaunis! Ilta on todella romanttinen: kuu, hiljaisuus ja paljon muuta. Tiedättekö mitä, Vera Gavrilovna? Olen elänyt jo 29 vuotta tässä maailmassa, mutta minulla ei ole ollut ainoatakaan seikkailua. Koko elinaikanani ei ainoatakaan romanttista tarinaa, niin että en tunne lemmenkohtauksia enkä lehtokujia huokauksineen ja suuteloineen muuta kuin kuulopuheelta. Luonnotonta! Istuessasi kaupungissa kammiossasi et huomaa tätä puutetta, mutta täällä raittiissa ilmassa sen tuntee voimakkaasti… Oikein harmittaa!