Istuessaan kumartuneena lehtimajan hämärässä nurkassa ja juuri kiihkeimmillään haaveillessaan, hän kuuli keveitä askelia. Joku kulki verkalleen lehtokujaa pitkin. Askeleet hiljenivät pian ja lehtimajan ovella väikkyi jotakin valkoista.
— Onko täällä ketään? — kysyi naisen ääni.
Volodja tunsi tämän äänen ja kohotti pelästyneenä päätään.
— Kuka se on? — kysyi Njuta astuen lehtimajaan. — Ah, tekö täällä olettekin, Volodja? Mitä te täällä teette? Mietitte? Mutta kuinka saattaa tuolla lailla yhä vain miettimistään miettiä?… Siitä voi tulla mielisairaaksi!
Volodja nousi ja katsoi hajamielisesti Njutaan, joka palasi juuri uimahuoneelta. Njutan hartioilla oli hursti ja paksu, pehmeä pyyhinliina, ja valkoisen huivin alta näkyi märkiä hiuksia, jotka olivat imeytyneet kiinni otsaan. Hänestä huokui kosteata, viileätä uimahuoneen ja mantelisaippuaan tuoksua. Hän oli hengästynyt nopeasta käynnistä. Puseron ylin nappi oli auki ja nuorukainen saattoi nähdä Njutan kaulan ja rinnan.
— Miksi vaikenette? — kysyi Njuta silmäillen Volodjaa. — On epäkohteliasta vaieta, kun nainen puhuu kanssanne. Millainen nahjus te olettekaan! Ja yhä vain istua nökötätte, vaikenette, mietitte kuin mikäkin filosoofi. Teissä ei ole lainkaan elämää eikä tulta! Te olette vastenmielinen, suorastaan… Teidän iässänne pitää elää, hyppiä, jutella, hakkailla tyttöjä, rakastua…
Volodja katsoi hurstia, jota valkoinen, lihava käsi kannatti, ja mietti…
— Vaikenee! — ihmetteli Njuta. — Tämä on kerrassaan ihmeellistä… Kuulkaa, olkaa mies! Hymyilkää edes! Hyi, tuollainen vastenmielinen filosoofi! — alkoi hän nauraa. — Mutta tiedättekö, Volodja, miksi te olette tuollainen nahjus? Siksi, että te ette hakkaile naisia. Ja miksette? Totta on, ettei täällä ole neitejä, mutta kuka estää teitä hakkailemasta rouvia? Miksette välitä esimerkiksi minusta?
Volodja kuunteli ja silitti ohimojaan raskaitten, jännittäväin ajatusten valtaamana.
— Ainoastaan ylpeät ihmiset vaikenevat mielellään ja ovat yksikseen, — jatkoi Njuta vetäen hänen kättään ohimolta. Te olette ylpeä, Volodja. Miksi katsotte noin alta kulmain? Suvaitkaa nyt katsoa minua suoraan silmiin! Kas noin, filosoofi!