"En", vastasi hän hyvin vakavasti. "Olin aikonut ruveta papiksi, mutta huomasin eräänä päivänä, ett'en ollut kyllin ansiokas."
Hän ei sanonut enempää siitä ja enempää en saanut koskaan tietää.
Hän tuotti valoa ja kahvia kuvitellen kestitsevänsä minua kuninkaallisesti. Totta puhuen oli kahvi kamalaa, mutta minusta tuntui, että kiinnyin yhä enemmän tohtoriin, joka puolestaan tunnusti olevansa onnellinen saadessaan puhua italialaisen kanssa.
"Teidän seurassanne viihdyn paremmin", sanoi hän, "kuin monen kansalaiseni kanssa."
Vähän ajan kuluttua palasi hänen veljensä Treubergiltä. Miss Yves voi jo hyvin, mutta sulhanen oli kuitenkin hyvin huolestuneen näköinen ja poistui melkein heti. Nousin ylös, mutta vanha ystäväni ei antanut minun lähteä. Hän oli tarkastellut veljeään isän huomaavaisuudella, eikä voinut peittää huoltaan. Hän sanoi pelkäävänsä, ettei hänen veljensä voinut hyvin, ja pyysi minulta lupaa mennä häntä puhuttelemaan. Kun hän taas palasi olivat hänen kasvonsa pikemmin harmistuneet kuin surulliset.
"Onko jotain hullusti?" kysyin.
"Oi, ei, ei, eine alte Geschichte, vanha juttu", vastasi hän.
Olimme molemmat vaiti hetkisen ja sitten salli Topler minun mennä.
Ennenkuin palasin majataloon kuljin Treubergin talon valaistujen akkunoiden alitse ja katselin kauan ovea, jonka kautta olin päättänyt huomenna mennä sisään.