Ja:
Nyt kaikuvat rannat;[159]
Nyt karjuvat rannat.
14. Vieläpä siitäkin pilkkaa Areifrades murhenäytelmän-tekijöitä, että käyttävät semmoisia lausetapoja, joita ei kukaan tavallisessa puheessa käytä, esimerkiksi δωμάτων άπο, άπο δωμάτων sijassa, ja σέϑεν, ja έγω δέ νιν, ja 'Αχιλλέως περί, eikä περί Αχιλλέως, ja muita sentapaisia. 15. Sillä sentähden ettei nämä löydy tavallisessa kielessä, poistavat ne lausekeinosta jokapäiväisyyden; mutta sitä ei tuo moittija tietänyt.
16. Itsekunkin yllämainitun lajin sopivasti käyttäminen on suuri asia; mutta kaikkein suurinta on metaforin taitava käytäntö. 17. Sillä ainoastaan tätä ei voi toiselta saada, ja se on luonnollisen taidollisuuden merkki; 18. Sillä kuvien taitava käytäntö on yhdenlaisuuden havaitsemista.[160] Itse sanoista sopii yhdyssanat paraiten dityrambeihin; murteelliset sankaritarinoihin; metaforat jambeihin. 19. Muuten sopivat sankarirunoihin myös kaikki mainitut lajit; ja jambeihin, syystä että nämä enimmiten tavoittavat tavallista puhetta, ne lausetavat, joita puhekielessä käytetään. Tämmöisiä ovat: tavallinen puheenparsi, metafora ja koriste.
20. Tragediasta ja toiminnan kautta kuvailemisesta olkoon kylläksi, mitä on puhuttu.
XXIII Luku.
Kertomarunous.
Mitä kertoma- ja runomittaiseen[161] runouteen tulee, on selvä, että siinäkin samaten kuin murhenäytelmissä, täytyy tehdä kantatarut draamallisiksi ja yhtä ainoata kokonaista ja täydellistä toimintaa käsittäviksi, jolla on alku, keski ja loppu, jotta se kuin yksi täydellinen elävä olento vaikuttaisi omituista huviansa; 2. niin myöskin, ettei niiden pidä oleman yhdenlaisia tavallisten[162] historiain kanssa, joissa ei tule näkyviin asettaa yhtä toimintaa, vaan yksi aikakausi, mitä sen kuluessa yhdelle tai useammille on tapahtunut, miten nämä tapaukset sattuvat toinen toiseensa koskemaan.[163] 3. Sillä samaten kuin Salamiin meritappelu ja Karkhedonilaisten tappelu Sikeliassa sattuivat yhteen aikaan, ehk'ei niillä ollut sama tarkoituksen perä; niin myöskin ajan järjestyksen puolesta välistä sattuu toinen tapaus toisen kanssa yhteen ilman yhteiseen tarkoitusperään viemättä.[164] 4. Kuitenkin tekevät tätä useimmat runoilijat.[165] 5. Sentähden näyttää, niinkuin jo sanoimme, Homero tässäkin suhteessa jumalalliselta muiden rinnalla, koska hän ei yrittänyt laulelemaan koko Troian sotaa, vaikka tällä kyllä oli alkunsa niin hyvin kuin loppunsakin; sillä se olisi tullut liian suureksi, eikä helposti silmäiltäväksi; eikä myöskään semmoista, joka, ehkä suuruutensa puolesta kyllä kohtuullisena, kuitenkin olisi moninaisuuteen kietouneena. Sen sijaan otti hän yhden osan, sovitti tähän monta välikertomusta, esimerkiksi laivaston luettelon ja muita välikertomuksia, joihin hän jakaa teoksensa. 6. Vaan muut tekevät runojansa yhdestä miehestä ja yhdestä ajasta sekä yhdestä moni-osaisesta toiminnasta,[166] niinkuin "Kypriain" tekijä, ja pienemmän "Iliadin". 7. Sentähden saattaa Iliadista ja Odysseiasta tehdä yhden ainoan tragedian kumpaisestakin,[167] taikka korkeintaan kaksi, mutta Kyprioista, ja pienestä Iliadista useampia kuin kahdeksan; esimerkiksi Aseitten tarkastelu, Filoktetes, Neoptolemo, Eurypylo, Kerjääminen, Lakedaimonin naiset, Ilion kukistus ja Poispurjehtiminen ja Sinoni sekä Troiattaret.[168]
XXIV luku.
Kertoma- ja näytelmärunouden eroitus.