[16] Hegemoni eli Peloponneson sodan aikana ja oli ivamukaustensa (parodiain) kautta joutunut yleisön erityiseen suosioon. Athen. IX s. 407, A. kertoo, että kun hänen teostansa "Gigantomakhia" näytettiin Athenan teaterissa, herätti se niin vastustamatonta naurua, etteivät kuulijat voineet itsiänsä pidättää, vaikka teateriin vast'ikään oli saatettu se surunsanoma, että Athenalaisten kaunis laivasto oli Sikelian edustalla voitettu ja hajoitettu.
[17] Nikokhares oli Aristofaneen aikalainen. "Delias"-teoksessaan pilkkasi hän Deliolaisten yltäkylläistä ja hentoa elämäntapaa.
[18] Paikka on sangen turmeltunut. Muutamat, näet, lukevat 'Άργάς, eikä Πέρσας, toiset ώς πέργας και Κύκλωπας, toiset ώς περγάς κ. Κυκλ., toiset ώσπερ γάς κ. Κυκλ. j.η.e. Meidän, niinkuin Bekkerinkin lukulaji on ώς Πέρσας και Κύκλωπας. Jälkeinen nimi on monikkoon pantava, koska sekä Timotheo että Filoxeno ovat sen nimistä kappaletta kirjoittaneet; edellinen nimi on jo itsessään monikko. Timotheo, syntynyt Miletossa 446 e.Kr., oli kuuluisa nomeintekijä ja säveltaiteilla. "Persialaiset" oli nomi, jossa hän lauleli Kreikkalaisten voittoa Persialaisista. Hänen teoksensa Κύκλωψ oli dityrambi. Filoxeno, syntynyt 459 e.Kr. Kytherassa, oleskeli vanhemman Dionyson hovissa Sikeliassa, mutta ajettiin pois ystävällisen olonsa tähden tyrannin hetairan Galatean suhteen. Hän teki silloin dityrambinsa "Kyklopi", jossa hän mukaeli Dionyson kyklopiksi, itsensä Odysseyksi ja lempijättärensä Galatea-nymfaksi.
[19] Se eri tapa, millä runoilija esineitänsä kuvaelee, synnyttää siis kolme eri runolajia: 1) Jos runoilija itse kertoelee tapauksia, omilla sanoillaan, taikka antaa muiden niitä kertoella, niin syntyy kertomarunollinen eli epillinen runous; 2) jos runoilija itse yhä vaan puhuu, itsestään runoellen, niin tästä syntyy dityrambinen (meidän lyyrillinen) runous; ja 3) kun kuvailus tehdään toimivaisten henkilöin kautta, niin siitä syntyy draamallinen runous. Samalla tavoin jakaa Platonikin runoutta, ks. hänen Polit. III, 394. — Hermann lukee και έτερον τι γιγνόμενον, eikä ή. έ. τ. γ. Muutamat, niinkuin Tyrwhitt, Buhle ja Susemihl, ovat Arist:n sanoista tahtoneet saada ainoastaan kaksi runolajia: kertomarunollista ja näytelmällistä.
[20] Keinot, millä; esineet, mitä; ja tapa, miten. Ks.Luku I, §3.
[21] Hermann lukee πράττοντες και δρώντες: toimimalla ja toimittamalla.
[22] Έχεΐϑεν: Sikeliasta, eikä Megaran kaupungista Sikeliassa. Epikharmo oli, näet, Koossa syntynyt 60 ja 62 Olympiadein välillä, mutta tuli nuorena Sikeliaan. Magnes, Athenasta, mainitaan nuoruudessaan tavanneen Epikharmoa. Walz arvelee, että näin myös on voinut Khionideen laita olla, ja että tämä jo nuoruudessaan oli tullut tutuksi, koska Epikharmon kukoistus-aika Suidaan mukaan olisi ollut noin kuusi vuotta ennen Persialais-sotia, ja Khionides jo kahdeksan vuotta ennen näitä mainitaan komedian tekijänä.
[23] Tragedian itsilleen omistavan mainitaan seuraavat paikat: Korintho, Epidauro, Aigina, Flio ja etupäässä Sikyoni.
[24] Sana κωμάζειν johdetaan tavallisesti suhstantivista κώμος (kemut, juhlapidot, riemu-tilaisuus, seura) ja merkitsee kemujen pitämistä, riemutilaisuuden viettämistä juhlasaatolla, iloleikillä, musiikilla, tanssilla y.m. Tästä nyt, arvelevat Peloponnesolaiset, sanat κωμωδία (komedia) ja κωμωδός (riemulaulaja, komedian tekijä) eivät johdu, vaan sanasta κώμη, kylä, syystä että komedian ensimäiset harjoittajat kiertelivät pitkin kyliä.
[25] Paljon on riidelty, onko tässä lukeminen 'Αίτιον δε και τούτου, kuten Bekkerin, Didot'u painoksen y.m. mukaan, vai αΐτιον δε και τουτο, kuten toiset tahtovat. Edellinen lukulaji antaa sen ymmärteen, että runouden (niinkuin kaiken taiteen) syntymiseen löytyy kaksi syytä, nimittäin kuvailushalu ja ihmisen luonnollinen taipumus kuvaelmista iloitsemaan. Syynä taas tähän iloitsemiseen on se, että ihminen kuvaelmain katselemisesta oppii, mikä oppiminen kaikille on hupaista. — Jälkimäinen lukulaji taas antaa seuraavan ajatuksen: Runouteen, niinkuin taiteesen ylimalkaan, on kaksi syytä, kuvailushalu ja kuvaelmista iloitseminen. Nämä ovat yleiset syyt, joihin vielä jonakuna kolmantena, joka samalla edellisiä perustaa, tulee oppimisen halu. — Kumpanenkin lukulaji pitää paikkansa.