[64] Odysseystä kerrotaan, että hän alussa ei mielellään lähtenytkään Troian sotaan. Tästä kokonaan päästäksensä sanotaan hänen teeskennelleen mielipuoleksi. Hän valjasti härän ja aasin auransa eteen, otti sitten suoloja kypäräänsä ja pudisteli niitä siinä, niinkuin hänen olisi ollut aikomus niitä kylvää. Mutta kun Palamedes nyt, häntä koettaaksensa, pani hänen poikalapsensa, Telemakhon, auran eteen, ja Odyssey nosti auran pojan ylitse, niin ettei se lapseen ollenkaan koskenut, tuli hänen teeskentelemisensä ilmi.
[65] Runoilijan, sanoo Arist., ei ole pakko kertoa ainoastaan semmoista, mikä todellakin on olemassa, ja joka erittäin on historiassa elikkä todellisuudessa tapahtunut, vaan semmoista, joka määrätyillä oloilla ja ehdoilla tapahtuisi, tahi yleensä kaikkia, mitä missäkin todennäköisyyden tahi täytymyksen mukaan tapahtuisi. Alempana sanoo hän taas, ett'ei runoilijan suinkaan tarvitse karttaakaan todellisuutta ja olevaisia oloja, sillä το εικός ja το άναγκαιον pitää oleman hänen ylimpänä ohjeenaan, eikä mikään estäkään todellisuudessa tapahtuvaa olemasta todennäköistä ja mahdollista (§ 10). — Tätä paikkaa tarkastelee likemmin Lesssing, main. teos St. 79.
[66] Tragedia käyttää historiassa, sadussa tahi todellisuudessa olevia nimiä esm. Herakles, Oidipo, Promethey, Agamemnoni j.m.s., jota komedia ei tee. Sillä tämä, enimmiten kuvaellen vähäpätöisiä, ajateltuja, perättömiä tapauksia, rakastaa myös itse nimiinkin panna henkilöiden luonnetta. Niin esm. pannaan sotureille usein nimi Thraso (rohkea) tahi Polemoni (sotainen); kauniille nuorukaisille nimi Pamfilo (kaikille rakas) tahi Kharino (lemmittävä); kuokkavieraille Gnatho (pöhöposki) tahi Artotrogo (kakunkalvaja) j.n.e.
[67] Seuraavaa kaksi pjdiälää, §§ 11 ja 12, on Hermann, kuten näkyy hyvillä syillä, asettanut X:nen Luvun 2:sen pykälän jälkeen, johonka ne sisältönsä puolesta kuuluvat. Koko loppupuoli tästä IX:stä luvusta näkyy olevan turmeltunut.
[68] Hermann lukee δια τους κριτάς ("tuomareitten tähden") eikä, kuteen muut, δια zovg υποκριτάς. Nähtävästi onkin Hermannin esittämä lukulaji todellinen parannus. Sillä vaikea on ymmärtää, miten näyttelijät pakoittaisivat hyvät runoilijat heidän runoelmissaan käyttämään paljon välikertomuksia, kosk'ei näissä erittäin ilman mitään loistamisen tilaisuutta näyttelijöille. Tuomarien tähden saattoivat sitä vastaan runoilijat hyvinkin tulla houkutelluksi välikertomuksia käyttämään. Tuomarit olivat, näet, yleisön valitsemia ja yleisö niihin vaikutti, niin että he kyllä toisinaan yleisön suosiota myöten ratkaisivat kilvoittelemisia. Kun nyt välikertomukset antoivat hyvää tilaisuutta käyttämään loistavaa lausetapaa ja yleviä kuvauksia, niin helposti voi ymmärtää, mitenkä hyvätkin runoilijat tuomarien tähden rupesivat välikertomusten liialliseen käytäntöön. (Vert. XIII. 12.)
[69] Hermann jättää sanan μύϑον pois.
[70] Paikka on turmeltu, lukulajit eroovat, jälkilausetta ei ole ollenkaan. Hermann esittelee luettavaksi: ταντα δε γίγνετai μάλιστα τοιαύτα, όταν γένηται παρα τήν δόξαν, και μάλλον, όταν δι' άλληλα — — —.
[71] Tätä tapausta kertoo Plutarkho "De sera numinis vindicta", 8 1.
[72] Ks. seuraav. Luk. XI.
[73] Mihin καϑάπερ εΐρηται viittaa, ei ole selvää, kosk'ei Arist. missään ole selvittänyt, mitä sanalla περιπετεία ymmärretään. Kommentatorit ovat osoittaneet L. VII § 12 ja, ehkä paremmalla syyllä, L. IX. 13 (11). Näin Hermann. Mutta edelliseen paikkaan, VII. 12, se ei ensinkään sovi, sillä περιπετεία ei suinkaan ole yhtä kuin μετάβασις tahi μεταβολή. Jokainen περιπετεία on kyllä μεταβολή, mutta jokainen μεταβολή ei ole περιπετεία. Peripeteia, vastaiskäänne, on, näet, asian äkkinäinen ja arvaamaton kääntyminen päinvastaiseksi sen suhteen, minä se ennen oli ja miksi se arvattiin muuttuvan. Tapaus siis, jok'ei vienyt siihen, mihin se luultiin vievän, vaan päinvastoin; tapausten juonne kääntyy, mutta ei siihen suuntaan, johon se luultiin kääntyvän, vaan päinvastaiseen. Ks. E. Müller m. t. II. s. 143. — Millä todennäköisyydellä sitä sopii arvata jälkimäiseen paikkaan, luk. IX. 13 (Herm. IX. 11) kuuluvaksi, on vaikea sanoa, koska teksti siinä paikassa nähtävästi ei ole ainoastaan turmeltunut, vaan myöskin vaillinainen.