[144] Iliadi II. 272.
[145] Nämä esimerkit näyttävät olevan Homerosta otettuja, mutta eivät enään siinä löydy.
[146] Bekker lukee οίνον eikä άoivov. Neljännestä lajista, κόσμος, ei tässä puhuta mitään. Tästä puhuu Arist. Rhet. III. 7.
[147] Nim. semmoisiin lyhykäisiin ääntiöihin, jotka aina ovat lyhyitä: ε ja o.
[148] Herrmann: A ja N ja Ρ ja Σ.
[149] Kleofoni, ks. II. 5. — Sthenelo oli tragillinen runoilija Aristofaneen aikana, joka häntä pilkkasi.
[150] Hermannilla on κυρίων: tavallisten sanain avulla.
[151] Arvoitus tarkoittaa mitenkä rokonpano-rauta (χαλκός) polttaa ihmistä rokkoa pantaessa, sanoo Arist. Rhet. III. 2, jossa tämä arvoitus mainitaan.
[152] Hermannilla on ή εξαλλάττειν: venyttää taikka muuttaa.
[153] Tähän löytyy monta lukulajia: ήτοι Χάριν (Hermann), ή τάχ' 'Αρην (Gräfenhan), ήτοι 'Αρην (Ritter). Venytystä tapahtuu sanassa βαδίζοντα, jossa ensimäinen tavu väärin venytetään.