[154] Tähänkin paikkaan löytyy eri lukulajeja: γευσάμενος τών έλλεβώρων (Hermann); γέρανος (Gräfenhan); γ' εράμενος j.η.e.
[155] Hermannilla on πάντως eikä πώς: kaikissa paikoin näkyä.
[156] Hermann lukee: έπι τών έπεκτάσεων, eikä έπών.
[157] Odyss. IX. 515.
[158] Odyss. XX. 259, jossa tavallisesti καταϑείς sanan sijasta luetaan παραϑeίς.
[159] II. XVII. 265.
[160] Yhdenlaisuuden havaitseminen = kyky huomaamaan kahden kappaleen yhtäläisyyttä. 'Ευφυΐα = luonnollinen taidollisuus, talangikas luonto.
[161] Hermann lukee: έν έξαμέτρω eikä έν μέτρω.
[162] Hermannilla on: τάς συνϑέσεις, eikä τάς συνήϑεις.
[163] Tämä Arist:n oppi kertomarunon, niinkuin tragediankin, yhdestä toiminnasta ja rajoitetusta runon-aineesta, jolle Arist. vaatii täydellisyyttä ja tarkasti määrättyä loppua, nosti aikanansa ankaraa vastustusta muutamain saksalaisten oppineitten puolelta, jotka tämän opin johdosta kielsivät Aristoteleella olevan tunnetta vanhalle luonto- ja kansarunoudelle (F.A. Wolff, Friedr. Schlegel, W. Müller y.m.). Samaten kuin nykyisempi aika yhä enemmin on tunnustanut Arist:n luonnontieteellistä arvoa, on se tässäkin asiassa jälleen kunniaan asettanut mainion filosofimme. Vrt. Zimmermann, Gesch. d. Aesth. als philos. Wissensch. s. 85.