[164] Kuten tietty mainitsee Herodoto Salamiin ja Himeran tappeluin tapahtuneen samana päivänäkin. — Hermannilla on: ϑάτερον μετα ϑάτερον.
[165] Nimittäin sovittavat yhteen semmoisia tapauksia, joilla, ehkä ne ovat samaan aikaan tapahtuneet, ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä.
[166] Vertaile VIII, alussa.
[167] Aineena tähän Iliadin yhteen tragediaan olisi siinä tapauksessa nähtävästi sovinto Akhilleyn ja Agamemnonin välillä ja edellisen uudestaan ryhtyminen sotaan, joka päättyy Hektorin kuolemalla. Odysseian tragedian aineena taas olisi arvattavasti Odysseyn kotiin palaaminen ja Penelopeian vapautus, joka päättyy kosijain kuolemaan.
[168] Sanat "useampia kuin" ja "Sinoni sekä Troiattaret" arvellaan myöhemmän interpolatorin tekemiksi, koska se kuuluu oudolta, että Arist. ensin sanoisi "useampia kuin kahdeksan" kun hän heti lukee kymmenen näitä tragedioja. Näytelmäin tekijöitä, niinkuin myöskin niiden teosten aineita kokee Hermann selville saada. Comment, s. 170.
[169] Yksinkertainen laji, jolla L. XVIII on nimi όμαλή, mainitaan tässä nimellä άπλή. Epopealla on samat lajit kuin tragediallakin, sanoo Arist. Samaten kuin siis mutkallinen epopea on semmoinen kertomaruno, joka tapahtuu vastaiskäänteen ja tuntemisvaihteen kautta, on se laji yksinkertainen, jossa näitä ei ole. Kolmatta lajia, ή ήϑική, joka tragediassa parhaasta päästä on luonteen-omainen s.t.s. luonteita kuvaava, sopii epopeassa paremmin sanoa siveydelliseksi, ethiseksi, siinä ymmärteessä että se kuvaelee kohtia siveyden alalta — kotoa, perheellistä elämätä ja hallitusta, kotitapoja ja kotitöitä j.n.e. — jota myös Arist:n mainitsema esimerkki todistaa. Sillä tunnetu on, että Odysseia juuri tämän puolesta on siveydellinen elikkä ethillinen. Kieltää ei kuitenkaan voi, että me muutoin Odysseiassa — esm. semmoisissa paikoissa kuin ne, missä siko- ja karjapaimenet kestitsevät Odysseytä, taikka missä uskollinen talonkoira kuvataan, sekä monessa muussa omituisessa koti-elämän kohdassa — tunnemme, niinkuin Vischer (Aesth. III s. 1201) sanoo "ein erstes Auftauchen der charakteristischen, wiewohl natürlich noch fest am Bande des plastischen Schwunges gehalten." Luonteen-omainen laji ei siis ole kertomarunolle vieras, vaikka siveydellinen on yleisempi. Intohimoinen eli pathetillinen laji on taas se, missä πάϑη ja παϑήματα kuvataan, niinkuin esm. Iliadissa Akliilleyn viha ja raivo, Patroklon kuolema, Hektorin surma y.m.
[170] Kolmas, suurin, eroavaisuus syntyy kertomarunon muodostumisen kautta (ks. V. 7, 8 sekä XXV, XXVI ja XXVII). Tämän suhteen on epopea, "diegematinen" s.t.s. kertovainen ja myönnyttää tämmöisenä kaikenlaisia omituisuuksia, joita näytelmäruno ei salli.
[171] Ks. VII. 12.
[172] Sanan μέρη jättää Hermann pois.
[173] Khairemonista ks. I. 12.