[174] Bekker panee Luvut XXIV ja XXV yhteen jaksoon, josta syystä hänellä yhteensä onkin ainoastaan XXVI lukua.
[175] Sanalla ήϑος, jonka muutoin Hermann jättää pois, on tässä lavein merkityksensä: ethillinen, siveydellinen kohta, ks. L. I, muist. 6.
[176] Hektorin vainoomista mainitaan myös XXVI. 8. 'Οι μεν tarkoittaa Kreikkalaisia, o δε Akhilleytä. Uskomattomalta, jopa naurettavaltakin näyttäisi, jos Kreikkalaiset parhaassa sodan vimmassa äkkiä olisivat la'anneet keihäitänsä viskaamasta ainoastaan Akliilleyn päännyykähyksestä, kosk'ei tämä kumminkaan voinut näkyä niin suurelle joukolle, kuin Troian edustalle levitetty Kreikan armeija.
[177] Nämä sanat kuuluvat yhteen ώς δει ("sopivalla tavalla") sanain kanssa, eikä ψευδή λέγειν sanain kanssa. Oikealla tavalla puhutaan perättömiä, jos toinen tämän kautta joutuu tekemään väärän päätöksen.
[178] Tämän, tekstin turmeluksenkin kautta vielä enemmin hämärtyneen, paikan ymmärrän näin: Homero opettaa miten perättömiä voi runoudessa käyttää. Perättömien käyttämisen tekee mahdolliseksi ne väärät päätelmät, joita ihmiset aina ovat niin valmiit tekemään. Ihmiset arvelevat, näet, tavallisesti näin: jos tuon olemisesta, tahi tapahtumisesta seuraa tämän oleminen tahi tapahtuminen, niin seuraa myös tämän olemisesta tahi tapahtumisesta tuon oleminen tahi tapahtuminen. Mutta tämä on ihan väärin. Jos, näet, esm. ensimäinen olisi väärää toinen totta, niin pitäisi ihmisten arvelun mukaan ensimäisenkin muka oleman totta (tahi tapahtuman taikka lisäksi tuleman s.o. ajateltaman todeksi). Pää-asiallisesti sama ajatus syntyy Hermannin lukulajista, vaikka se eriää sekä sanain että välimerkkien kautta. Se kuuluu näin: 'Οίονται γαρ άνϑρωποι κ. τ. λ. ή γίγνεσϑαι. τούτο δε έστι ψεύδος. δι ο εΐη αν το πρώτον ψευδος. άλλ' ουδε τούτου όντος, ανάγκη είναι ή γενέσϑαι ή προςϑείναι. Käännettynä: ihmiset, näet, luulevat, että, jos tuon olemisesta tahi tapahtumisesta seuraa tämän oleminen tahi tapahtuminen, myös jälkimäisen olemisesta tahi tapahtumisesta seuraa edellisenkin oleminen tahi tapahtuminen. Tämä toinen on nyt väärää. Senpätähden pitäisi muka myöskin ensimäisen oleman väärää. Mutta jos tämä toinen olisikin totta, niin ei sittenkään ensimäisen tarvitsisi täytymyksestä olla totta tahi lisäksi tulla. — Sanoja τούτο δε έστι ψευδός pitää siis Hermann polvena tuossa ihmisten tekemässä väärässä päätelmässä, kun ne sitä vastaan Didot'n painoksessa ovat Aristoteleen ajatuksena samasta ihmisten väärästä päätelmästä.
[179] S.t.s. XIX:stä Odysseian runosta, jota nimitettiin Niptroiksi. Arist. tarkoittaa niitä Odysseyn valhe-juttuja, joitten kautta hän Penelopeiaa pettelee. Ks. L. XVI. 5.
[180] Sofokleen "Klektra" v. 680 ss. — Pythian juhlat eivät Oresteen aikana vielä olleetkaan olemassa, vaikka Sofokles antaa Oresteen niissä kamppailla.
[181] "Mysoi" oli eräs Aiskhylon tekemä kappale. Mykkä arvellaan olleen eräs Telefo.
[182] Esm. Odyss. XIII. 119.
[183] Missä ei varsinainen luonne ole kuvailuksen tarkoituksena taikka missä ei erinomainen mielenparsi ole kuvattavana, semmoisissa paikoissa pitää erittäin huolellisesti viljelemän lausekeinoa ja kieltä. Mutta päin vastaisissa paikoissa katsottakoon toiselta puolen, sanoo Aristoteles, ett'ei kovin loistava lausekeino ja sulat koristuspuheet vie ydintä pois.