6. Suomennoksen kielessä noudatetut ohjeet.
Kreikkalais-nimien, nomina propria'in, kirjoittamisessa olen noudattanut sitä, jo melkein yleiseksi tullutta, kirjoitustapaa, jonka likempiä perusteita selvitetään "Gruben kertomusten" esipuheessa. Kreikkalaisen nimen Πλάτων kirjoitan siis Platoni (genet. -in), Νηλεύς nimen Neley (gen. -eyn), 'Αιας Aias (gen. -aan), Ζεύξις Zeyxis (gen. -iin), Πρίαμος Priamo (gen. -on), Mivως Minos. (gen. -oon) j.n.e.
Muiden kreikkalais-sanain kieleemme sovittamisessa olen koettanut mahdollisuutta myöden säilyttää alkuperäistä muotoa, sekä vartalon että päätteen puolesta, missä vaan nämä soveltuvat kieleemme. Mutta sen ohessa olen myöskin tarkoittanut sujnvaisuutta, karttamalla raskaita päätteitä sekä vaariinottamalla mitä kielemme jo on käytännön kautta itseensä sulattanut. Luonnollisena seurauksena tästä on, etten ole voinut noudattaa jyrkkää johdonmukaisuutta. Mutta tästä on mielestäni kielellemme vähemmin haittaa, kuin säälimättömästä johdonmukaisesta kömpelyydestä. Tämmöisissä ei mikään kieli voikkaan olla yhtämukainen. Olen siis esin. kirjoittanut parodia, harmonia, tragedia (eikä: tragodia), elegia (eikä: elegeia), trokhaio, mutta dityrambi (eikä: dityrambo), lyyrillinen (eikä: lyrillinen eikä lyrallinen), mutta draamallinen (eikä: dramillinen, dramallinen). Niin ikään olen kirjoittanut esthetika (eikä aisthetika, eikä myöskään esthetiikki), mathematika (eikä mathematiikki), fysika (eikä fysiikki), mutta kyllä musiikki, joka jo on kieleen perehtynyt j.n.e.
Mitä Tiedesanojen (termini technici) käyttämiseen tulee, olen niitä osittain kääntänyt suomeksi, missä tämä on haitatta voinut tapahtua, osittain käyttänyt niitä semmoisina kuin ne vieraissa kielissä ilmaantuvat, osittain käyttänyt suomen- ja vieras-kielisiä nimityksiä rinnatusten. Jos toiselta puolen suomenkin kielen on viljeleminen yleisiä muiden kielten käyttämiä viljely-sanoja, joilla on historiallinen merkityksensä, niin toiselta puolen taas niiden kääntäminenkin, jos se nimittäin on onnistunut, on suureksi hyödyksi etenkin kansantajuisissa kirjoissa. Olen siis rinnatusten viljellyt esm. sanoja tragedia ja murhenäytelmä, draama ja näytelmä, epopea ja kertomarunoclma j.n.e.
Nämä perus-aattect tulevat näkyviin niissä luetteloissa, jotka olen kirjaan liittänyt ja joista toinen on kreikkalais-saksalais-suomalainen, toinen ruotsalais-suomalainen. Edellinen sisältää Aristoteleen tässä kirjassa viljelemät tiedesanat. Jälkimäinen sisältää sekä näitä että muistutuksissa ja tässä esipuheessa käytetyitä esthetillisiä tiedesanoja niinkuin myös muutamia muitakin, jotka kirjoittaessani ovat joutuneet mieleeni. Minun ei tarvitse mainita ettei se pyydä olla millään muotoa täydellinen. Ja vaikka kyllä tämmöiset luettelot aina ovat epäsuosiollisen kritiikin kiitollisimpia esineitä, olen kuitenkin tahtonut tämän luettelon kirjaani liittää, arvellen sen jossain määrässä voivan — joko sitten enemmän positivisellä taikka enemmän negativisellä tavalla — vakauttaa vielä vakaumattomia kaunotieteellisiä tiedesanoja. Pikaisinkin silmäys luettelossa tavattaviin sanoihin osoittaa, että sanat suurimmaksi osaksi ovat kaikille nyky-ajan sivistyneille kielille yhteisiä, joita ruotsinkielikin on lainannut. Suomenkieli on kyllä ruotsinkieltä rikkaampi ja muutoinkin paljon viljeltävämpi, niin että helpommin voi itselleen muodostaa uusia sanoja. Mutta vieraskielisten tiedesanain ainainen kääntäminen on minusta, kuten sanottu, yhtä turha kuin niiden ainainen viljeleminen. Kohtuus paras. Hyvän aistin, kieleen soveltumisen ja käytännön tulee olla kohtuuden määrääjinä.
* * * * *
En ole voinut olla tuntematta niitä esteitä, joita tämä, esthetikan alalla ensimäinen tieteellinen, yritys suomen kielellä, on tuottanut varsinkin tiedesanojen suhteen. Paljon on ollut uusia aatteita, joille oli vastaavia sanoja osittain keksiminen osittain määrääminen. Miten olen onnistunut ei tule minun arvostella. Mutta siitä hyvästä, mikä tässä kirjassa saattanee olla, tulee minun suurimmaksi osaksi kiittää niitä ystäviä, jotka suosiollisesti ovat auttaneet minua kirjan valmistamisessa. Erittäin on minun tässä kohden lausuminen syvää kiitollisuuttani Saksankielen lehtoria, maisteri B.F. Godenhjelm'ia sekä niin ikään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeriä, maisteri F.W. Rothsten'ia kohtaan.
Helsinki Marraskuussa 1870.
Tekijä.
I Luku.