Teoksen tarkoitus. Taiteiden eri esityskeinot.
Runoustaiteesta itsestä ja sen lajeista, mikä niiden itsekunkin luonto on, ja kuinka kantatarut[1] ovat yhteen sovitettavat, jos runoelmaa hyväksi mielitään, vieläpä kuinka monta ja millaisia osia siinä on, niinkuin myös muista, mitä tähän tutkintoon kuuluu, tahdomme puhua, alkaen ensin siitä, mikä luonnon mukaan ensimäistä on. 2. Kertomaruno siis ja murhenäytelmä, vieläpä komedia ja dityrambirunous, niinkuin myös enin osa huilun- ja kitaransoitto-taiteista ovat kaikki ylipäätä kuvailuksia.[2] 3. Mutta ne eriävät toisistaan kolmessa kohden: siinä, näet, että kuvailevat joko erilaatuisilla keinoilla, taikka erilaisia esineitä, taikkupa erinkaltaisesti eikä samalla tavalla. 4. Sillä samaten kuin muutamat, kuvia muodostellen, kuvailevat paljon väreillä ja muodoilla, — mikä taiteen avulla, mikä tottumuksesta — toiset taas äänellä,[3] samaten mainitutkin taiteet kaikki suorittavat tämän kuvailemisen polennolla, sanalla ja soinnulla, joko itsekullakin erikseen tai niitä yhdistäin. 5. Niin käyttävät esimerkiksi ainoastaan sointua ja polentoa huilun- ja kitaran-soittotaiteet, ja muut, joilla sattuu sama luonto olemaan, esimerkiksi syringinsoitto-taide.[4] 6. Polennolla yksinään ilman soinnutta kuvailevat tanssijat;[5] sillä polennonmukaisilla ruumiinsa liikenteillä kuvailevat tanssijat luonteita, mielenliikuntoja ja toimintoja.[6] 7. Kertomarunous käyttää ainoastaan joko suorasanaista kieltä tahi runomittoja, ja viime mainittuja joko seoin milloin mitäkin tahi käyttäen tuota näihin aikoihin saakka ainoata.[7] 8. Sillä emme saattaisi millään muotoa sanoa Sofronin ynnä Xenarkhon miimejä ja Sokrateen kanssapuheita yhtäläisiksi,[8] 9. vaikkapa joku toimittaisi tuon kuvailuksen kolmimittaisella, tahi elegiallisella, tahi jollakin muulla runomitalla; 10. vaan ihmiset yhdistävät runoilemisen runomittaan ja sanovat muutamia elegian- toisia epopean-runoilijoiksi, nimittäin heitä näin runoilijoiksi, ei kuvailuksen, vaan yhteisesti runomitan mukaan. 11. Tämän nimen ovat he tottuneet heille antamaan, vaikka he tuovatkin esiin jotain lääke- tahi sävel-tiedettä koskevaa,[9] kun se vaan on runomittaan puettuna. Eikä kuitenkaan ole Homerolla ja Empedokleella mitään yhteistä, paitsi runomitta;[10] jonka tähden toinen onkin nimitettävä todelliseksi runoilijaksi, toinen pikemmin fysiologiksi kuin runoilijaksi. 12. Samaten jos joku tekisi kuvailuksen sekoittaen kaikki runomitat yhteen, niinkuin Khairemoni sepitti "Kentauros" rapsodiansa seoin käyttäen kaikki runomitat, on tämmöinenkin runoilijaksi sanottava.[11] Näin näitä toisistaan eroitettakoon. 13. Löytyy myös muutamia, jotka käyttävät kaikkia mainitulta keinoja, nimittäin polentoa, säveltä ja runomittaa, esimerkiksi dityrambi- ja nomi-runous, niinkuin myöskin tragedia ja komedia; mutta ne ovat kuitenkin siinä kohden erilaiset, että muutamat käyttävät kaikkia näitä yht'aikaa, toiset ainoastaan osittain. 14. Käissä kohden sanon nyt taiteiden toisistaan eriävän niiden keinojen suhteen, joilla saavat kuvailuksen aikaan.
II Luku.
Mimmoisia on kuvaileminen.
Mutta koska kuvailijat kuvaelevat toimivaisia, ja näiden täytyy olla joko arvoisia tahi halpoja (luonteet jakauvat, näet, melkeen aina näihin yksistään; sillä luonteensa puolesta eriävät kaikki paheen ja hyveen kautta), niin [täytyy heidän kuvailla] joko parempia tahi huonompia taikka samankaltaisia kuin me, niinkuin esimerkiksi maalaajat [tekevät]; 2. sillä Polygnoto kuvaili parempia, Pausoni huonompia, Dionyso samankaltaisia kuin me.[12] 3. Selvä on, että mainituilla kuvailuksilla[13] jokaisella myöskin on nämä samat eroitukset, ja että jokainen niistä muuttuu toisenlaiseksi sitä myöden kuin se mainitulla tavalla kuvaelee erilaatuisia esineitä. 4. Sillä myöskin tansissa ja huilun- sekä kitaran-soitossa saattavat nämä erinkaltaisuudet ilmaantua, 5. niinkuin myös suorasanaisissa teoksissa ja soitannottomissa sankarirunoissa.[14] Niin esimerkiksi Homero toi esiin parempia, Kleofoni[15] samanlaatuisia, vaan Hegemoni Thasolainen,[16] joka oli ensimmäinen ivamukausten tekijä, sekä Nikokhares,[17] joka on sepittänyt "Delias"-runoelman, huonompia kuin tavalliset ihmiset. 6. Samalla tavalla sopii myös kuvaella dityrambeissa ja nomeissa, niinkuin Timotheo ja Filoxono ovat tehneet runoelmissaan "Persialaiset" ja "Kyklopit".[18] 7. Sama eroitus on myös tragedialla ja komedialla; jälkimäinen, näet, tahtoo kuvaella huonompia, edellinen parempia kuin mitä todellisuudessa on olemassa.
III Luku.
Millä tavalla on kuvaeleminen.
Kolmas eroitus näiden välillä on vielä tapa, jolla näitä kaikkia kuvaellaan. 2. Sillä keinojen yhdenlaisina ollessa voipi kuvaella samoja esineitä joko sillä tavalla, että itse joko kertoelee tahi muuksi muuttaupi, niinkuin Homero tekee; taikka että pysyy itsenään,, eikä muuttau; taikkapa siten että kuvaa kaikki toimimisen ja toimittamisen kautta.[19] 3. Nämä kolme eroitusta löytyvät, niinkuin jo alussa sanoimme, kaikessa kuvailuksessa, nimittäin: millä, mitä ja miten kuvaillaan.[20] 4. Näin saattaa siis Sofokles toiselta puolen olla yhdenlainen kuvailija kuin Homero, siinä kohden, näet, että he molemmat kuvaelevat arvoisia, vaan toiselta puolen yhdenlainen kuin Aristofanes, koska he molemmat kuvaelevat toimivia ja toimittavaisia.[21] Sentähden sanovatkin muutamat näytelmiä nimitettävän toimintarunoelmiksi (draama), syystä että ne kuvaelevat toimivaisia (δραν). 5. Tästäpä syystä omistavatkin Dorilaiset itselleen sekä tragedian että komedian; komedian, näet, Megaralaiset, sekä täällä asuvaiset koska se muka kansavallan kukoistaessa olisi heidän luonansa syntynyt —, että Sikeliassa asuvaiset — täältä[22] oli, näet, kotoisin Epikharmo runoilija, joka oli Khionidesta ja Magnesta paljoa aikaisempi —; tragedian taas muutamat Peloponnesossa,[23] jotka todisteeksi tuovat esiin nimitykset. 6. Nämä, näet, sanovat kutsuvansa ympärillä olevia kyliä koomiksi (κώμαι), joita Athenalaiset nimittävät demoiksi (δήμοι), ja vakuuttavat, ett'ei nimi κωμωδός tule sanasta κωμάζειν, vaan siitä että he, kaupungissa ylenkatsottuina, kiertelivät pitkin kyliä;[24] niin myös on toimittaminen heidän puheenparressaan δράν, mutta Athenalaiset sanovat πράττειν. 7. Ja tämä nyt olkoon sanottu kuvailuksen eroituksista, kuinka monta ja mitkä ne ovat.
IV Luku.
Runoilun alku. Miten runous jakaupi eri lajiin.