Jokainen, ken jotain merkitsi, oli ollut mukana kutsuissa. Mutta jokaista ei voitu kutsua tanssiaisiin, koska kaupungintalolla saattoi tanssia vain kaksi sataa henkilöä. Bursleyssä taasen oli lähes kolmekymmentä viisi tuhatta asukasta, joista runsaasti kaksi tuhatta "merkitsi", vaikka he eivät tanssineetkaan.
III.
Kolmea viikkoa ja kolmea päivää ennen tanssiaisia Denry Machin istui eräänä maanantaina yksinään herra Duncalfin asioimistossa Duck-aukion varrella (missä tämä harjoitti asianajaja-tointaan), kun sisään astui solakka ja kaunis nuori nainen, puettuna hienosti, mutta aistikkaasti tummanvihreään. Pöydällä Denryn edessä oli useita suuria arkkeja "yhteenveto"-papereita senaamuisen Urheilulehden peittäminä. Ennenkuin Denry tuli ajatelleeksikaan vaihtaa paperien ja Urheilulehden asemaa, virkkoi nuori nainen "Hyvää huomenta!" varsin ystävällisesti. Hänen äänensä oli kimeä ja hymynsä tehokas.
"Hyvää huomenta, rouva", vastasi Denry.
"Onko herra Duncalf tavattavissa?" kysyi nuori nainen hilpeästi.
(Miksi piti Denryn livahtaa alas tuoliltaan? Onhan aivan etiketin vastaista, että asianajajan konttoristi livahtaa tuoliltaan kysymyksiin vastatessaan.)
"Ei, rouva; hän on tuolla kaupungintalolla", sanoi Denry.
Nuori rouva pudisti leikillisesti päätään hymyillen lievästi.
"Olen juuri käynyt siellä", hän sanoi. "Ilmoittivat hänen olevan täällä."
"Kyllä minä käyn hakemassa hänet, rouva — jos te —"