Tällä kertaa Ruth huomasi jotain harvinaista hänen äänensä sävyssä. Ja hän epäröi.
"Älä nyt ole typerä!" hän sanoi.
"Koetan parastani", virkkoi Denry. Mikäli hän saattoi muistaa, ei hän ollut koskaan ennen käyttänyt sellaista äänensävyä. Ruth väistyi tiehensä liittyen Nellien seuraan.
Denry laski salavihkaa puolipennyt. Niitä oli kahdeksantoista. Ruth oli siis syöttänyt automaatteihin yli sadan kolmenkymmenen pennyn.
Hän mutisi: "Paksua, paksua!"
Tämä toinen retki oli alkanut huonosti ottaen huomioon, että hän oli palannut Llandudnoon lujasti aikoen pysyä kannallaan ja osoittaa selvästi Ruthille, että heidän käsityksensä raha-asioista olivat varsin erilaiset. Mutta hän oli luvannut naida Ruthin, ja hänen oli naitava tämä. Parempi pysyä elämänikänsä köyhänä ja maksukyvyttömänä kuin olla käyttäytymättä gentlemanin tavoin. Tietysti, jos Ruth katsoi parhaaksi purkaa… Mutta hänen täytyi perin tarkasti varoa tekemästä mitään, mikä voisi aiheuttaa purkauksen. Sellainen oli Denryn käsitys kunniasta. Kotimatka keskellä yötä ja lauhtuvan myrskyn kohua oli kauttaaltaan lievää ärtyneisyyttä Ruthin puolelta ja kohteliasta äänettömyyttä Denryn osalta.
V.
Mutta seuraavana aamuna, kun nuo kolme toverusta istuivat yhdessä aallonmurtajan ravintolan kirjavan katoksen suojassa, ei kukaan olisi voinut heitä katsellessaan aavistaa, että yksi heistä oli joka tapauksessa levottomin nuori mies koko Llandudnossa. Aurinko paahtoi kuumana heidän vaaleita pukujaan ja yhä vielä levottomia aaltoja. Janoissaan aamiaiseksi nauttimastaan sillistä ja sianlihasta Ruth imeskeli oljenkorrella jääkylmää marjamehua. Nellie söi suklaata, edellisen illan anteliaisuuden rippeitä. Denry haukotteli, ei laisinkaan siitä syystä, etteivät nämä toimitukset kyenneet herättämään hänessä mielenkiintoa, vaan sen vuoksi että oli työskennellyt sanomalehtimiehenä kello kolmeen asti ja noussut taasen kello kuudelta lähettääkseen sepustuksensa aamujunassa Staffordshiren Merkkitorven toimitukselle. Tytöt olivat leikillisellä tuulella. Nellie pudotti palan suklaata Ruthin lasiin, ja Ruth onki sen mehusta ja puraisi sitä.
"Kuinka mukavan makuista!" hän huudahti.
Ja sitten Nellie puraisi siitä.