Ja hän lähti ulos rantahietikolle jättäen Johnin myymään Cregeenille Fleetwingin, pienen kutterin, joka oli aivan omiansa kuljettamaan kaksitoista henkeä "hauskalle purjehdusretkelle lähivesille". Ellei Cregeen olisi ollut ankaran halukas pääsemään Fleetwingin omistajaksi ja aivan rahaton sitä ostamaan, ei Denry olisi varmaankaan saanut häntä koskaan houkutelluksi myymään pelastusvenettä.
Toisessa osassa aallonmurtajaa Denry kohtasi valkopartaisen merimiehen, vanhan Simeonin, joka oli ollut mukana pelastamassa Hjalmarin miehistöä, mutta jota virkaveljet tuntuivat pitävän pikemmin koristeena kuin käyttövoimana.
"Asia on järjestetty", sanoi Denry.
Ja äänettömänä Simeon nyökkäsi verkalleen usean kerran.
"Minä maksan teille kolmekymmentä shillinkiä viikossa", sanoi Denry.
Ja tuo kunnianarvoisa pää heilahteli jälleen kuutamoisessa hämärässä ja tyyntyi vähitellen lepotilaan.
Hetken kuluttua pää virkkoi kimeällä, verkkaisella äänellä:
"Min' oon tavannu kolme kappaletta niistä Norjan pojista. Kaks' ei osaa engelskaa sen enempää kuin syntymätön lapsi; eikä ne edes ymmärrä mitä niille sanoo, vaikka ihan karjuin niille korvaan."
"Sitä parempi", arveli Denry.
"Minä näytin niille sitä kultarahaa", sanoi parrakas pää, jälleen heilahdellen.