"Minulla ei ole sellaista", hän sanoi naivisti. Hän oli unohtanut hankkia ohjelman. Pölkkypää! Raakalainen!
"Parasta että hankitte sellaisen", virkkoi neito purevasti siirtyen tavallaan tanssinopettajattaren asemaan.
"Emmekö voisi lopettaa valssia?" ehdotti Denry nolostuneena.
"Emme!" vastasi neito jatkaen yksinäistä vaellustaan alakertaan.
Hän oli loukkaantunut. Denry koetti keksiä jotain sanottavaa, mikä soveltuisi tilanteeseen ja hänen pukunsa kuosiin. Mutta hän ei onnistunut. Hetkistä myöhemmin hän kuuli Ruthin alapuolellaan tervehtivän jotain herrastuttavaa mitä herttaisimmalla tavalla.
Mutta ellei Denry olisi tehnyt hänen tähtensä kurjaa rikosta, ei hän olisi sinä ilmoisna ikänä päässyt näihin tanssiaisiin!
Hän hankki ohjelman, ja pelon kouristaessa sydäntä hän tiedusteli tanssivuoroa useilta nuorilta ja keski-ikäisiltä naisilta, jotka tunsi ulkonäöltä ja nimeltä. (Ruth oli opettanut häntä pyytämään oikealla tavalla.) Ei ainoallakaan heistä ollut enää tanssia vapaana. Usea katsahti häneen ikäänkuin sanoakseen: "Sinä lienet oikea pässinpää, kun luulet, ettei minun ohjelmani täyty silmäni vilauksessa!" Sitten hän liittyi ryhmään tanssin halveksijoita lähelle pääovea. Näitä oli Harold Etches, Kaupunkiviisikon varakkain tehtailija hänen ikäisistään (tuskin neljäkolmatta). Myöskin Shillitoe, hänkin Denryn kurjan rikoksen uhreja. Ryhmä oli vaitelias, arvostelevainen ja perin juro.
Ryhmä havaitsi, ettei kreivitär tanssinut. Jaarli tanssi (tarvinneeko sanoa hänen tanssittaneen rouva Jos Curtentyä, apulaispormestarin toista vaimoa?), mutta kreivitär seisoi päättäväisesti hymyillen ympärillään valtuusmiehiä. Kenties hän vain levähti, kenties ei kukaan ollut rohjennut pyytää häntä tanssiin. Joka tapauksessa hän näytti ajautuneen kiinni valtuusmies-särkälle. Viisaasti kyllä hän ei ollut tuonut mukanaan ketään omista vieraistaan Sneyd Hallista. Perhevieraat vaikuttavat kunnallistanssiaisissa ehdottomasti raja-aitana suuruuden ja kansanvallan välillä; ja kreivitär halusi ottaa osaa kansan elämään.
"Miksi ei joku noista jasseista pyydä häntä tanssiin?" puhkesi Denry puhumaan. Siihen mennessä ei hän ollut virkkanut ryhmässä sanaakaan, ja nyt hänestä tuntui siltä, että oli oltava toisten veroinen.
"No, menkää itse pyytämään. Tämähän on vapaa maa", sanoi Shillitoe.