Kun minä huomasin hänen tavattoman pituutensa ja näin hänellä aseen kädessä, pysyin tien toisella puolella, sillä minä tiesin että köyhyys synnyttää epätoivoa, ja että liivilläni välkkyvät kellonkahleet herättäisivät maankiertäjässä suurta kiusausta. Pelkoni toteutui kun hän astui keskelle tietä ja esti minut käymästä edemmäksi.

"Mitä minä voin tehdä teille, ystäväni", sanoin minä huolettomalla äänenpainolla, sillä en tahtonut näyttää häntä pelkääväni.

Miehen kasvot olivat mahonginkarvaiset ja limoittuneet ja niissä oli syvä arpi, joka ulottui suupielestä korvaan asti eikä suinkaan kaunistanut hänen kasvonpiirteitään. Tukka oli harmaankirjava, mutta vartalo vielä suora ja joustava, ja nahkalakki, joka oli kallellaan toisella korvalla, antoi hänelle veitikkamaisen, puoleksi sotilaallisen ulkonäön. Hän näytti kokonaisuudessaan vaaralliselta veijarilta.

Sen sijaan että olisi vastannut kysymykseeni, tarkasti hän minua hetkisen sapen karvaisilla silmillään ja painoi paukahduksella linkkuveitsensä kiinni.

"Tehän olette pahanpäiväinen maitoleuka, eikä minun tarvitse siis teitä pelätä", sanoi hän. "Paisleyssä pistettiin minut putkaan ja samoin tehtiin Wigtownissa, mutta jos joku tästä lähtien kajoaa minuun käpälällään, niin saa hän syytä muistaa korpraali Rufus Smithiä! Skotlanti on todellakin kaunis maa, jossa ei rehellinen mies saa pyytää työtä hätyyttämättä."

"Minusta tuntuu ikävältä nähdä vanha sotilas niin kurjissa olosuhteissa. Missä rykmentissä te silloin palvelitte?"

"Minä palvelin tykistössä. Hiisi vieköön! Nyt olen kohta kuudenkymmenen ja saan ainoastaan kurjan eläkkeeni, joka nousee 38 puntaan vuodessa. — eivätkä nämä rahat riitä edes olueeseen ja tupakkaan."

"Minusta tuntuu siltä että niinkin suuri summa on hyvä apu vanhuuden päivinä."

"Vai niinkö todellakin luulette", sanoi hän ilvenaurulla ja asetti päivän polttamat kasvonsa hyvin likelle minun kasvojani. "Kuinka paljoksi arvioitte minun arpeni? Ja miksi arvioitte maksan, joka on muuttunut sieneksi ja vilutaudin, joka tulee itätuulesta? Voiko tuo mitätön summa korvata kaikki nämä viat?"

"Tässä maanpaikassa asuu yksinomaan köyhää kansaa", vastasin minä. "Jos te asetutte tänne asumaan niin pidetään teitä rikkaana."