"Minä olen ollut levottomana teidän kaikkien tähden", sanoin minä. "Nyt on melkoisen pitkä aika kulunut siitä kun minä olen teidät nähnyt tai mitään teiltä kuullut. Miten te voitte?"
"Me voimme jotenkin hyvin, mutta huomenna ovat asiat paremmalla kannalla. Tai kuinka, korpraali?"
"Kyllä, herra", sanoi korpraali ja teki sotilastervehdyksen. "Huomenna me voimme kuin prinssit."
"Korpraali ja minä olemme tänä hetkenä vähän levottomia", selitti kenraali. "Kaikki muuttuu lopulta hyväksi. Miten tahansa käykin olemme Jumalan käsissä. Ja sanokaa nyt minulle, kuinka te itse voitte?"
"Meillä on ollut paljo tekemistä. Ettehän te ole kuulleet puhuttavan suuresta haaksirikosta?"
"Emme ole sanaakaan siitä kuulleet."
"Minä arvelin kyllä että myrskyn raivo estäisi teidän kuulemasta merkkilaukauksia. Viime yönä ajoi myrsky Indiasta tulevan laivan tänne lahteen, jossa se hukkui."
"Indiasta", huudahti kenraali.
"Niin. Miehistö onneksi pelastui ja on nyt tähän aikaan jo Glasgowissa."
"Ovatko kaikki matkustaneet sinne", kysyi kenraali