"Eikö kirjassa mainita, onko hän nainut", kysyi Ester.
"Ei. Tietoa hänen naimisestaan ei ole otettu kappaleeseen, jonka otsakkeena on 'urhokkaita tekoja', vaikka olisi voinut olla paikallaan, jos se olisi sinne otettu."
Kaikki meidän tätä kohtaa koskevat epäilykset haihtuivat pian, sillä samana päivänä, jona korjaukset päättyivät, oli minulla asiaa Wigtowniin, ja minä tapasin vaunut, joissa kenraali Heatherstone perheineen istui matkalla uuteen kotiinsa. Hänen vieressään istui vanhahtava rouva, jolla oli kärsivät kasvonpiirteet, ja vastapäätä heitä istuivat nuori mies ja nuori tyttö. Mies näytti olevan minun ikäiseni, mutta tyttö tuntui muutamaa vuotta nuoremmalta.
Minä nostin hattuani ja aioin juuri ratsastaa heidän ohitsensa, kun kenraali huusi ajajan seisahtumaan ja ojensi sitten minulle kätensä. Minä saatoin nyt täydessä päivänvalossa huomata että hänen ankarat kasvonsa kykenivät osottamaan ystävällisiäkin eleitä.
"Kuinka voitte, herra Fothergill West", huudahti hän. "Pyydän anteeksi, jos osottauduin vähän ankaraksi, kun viimeksi tapasimme toisemme. Te saatte antaa anteeksi vanhalle sotilaalle, joka suurimman osan ikäänsä on ollut palveluksessa. Mutta kaikessa tapauksessa täytyy teidän tunnustaa että olette liian tummaihoinen voidaksenne olla skotlantilainen."
"Meillä on myös espanjalaista verta suonissamme", vastasin minä, hämmästyneenä siitä että hän uudestaan puuttui tähän asiaan.
"Se selvittää asian", lisäsi hän
Sitten kääntyi hän vaimoonsa ja jatkoi:
"Salli, ystäväni, minun esittää sinulle herra Fothergill West. Ja tässä näette poikani ja tyttäreni. Me olemme tulleet tänne lepäämään, herra West, oikein lepäämään."
"Siinä tapauksessa olisi teidän ollut mahdoton löytää parempaa paikkaa kuin tämä", vastasin minä.