"Vai luulette te niin", sanoi hän. "Minäkin luulen että täällä on hyvin tyyntä ja yksinäistä. Yöllä saa kai kulkea pitkiä matkoja tapaamatta ainoatakaan olentoa?"
"Useimmat pysyvät pimeän tultua huoneessa."
"Eivätkö maankulkijat ja kerjäläiset teitä ahdista? Eikö täällä tapaa kattilanpaikkaajia, tyhjäntoimittajia tai mustalaisia?"
"Minusta tuntuu kylmältä", sanoi rouva Heatherstone ja kääriytyi paremmin paksuun hylkeennahkakauhtanaansa. Sitten hän lisäsi: "Lähtekäämme matkaan, sillä me viivytämme herra Westiä."
"Sinä olet ihan oikeassa. Sen me todella teemmekin. Ajakaa, ajomies!
Hyvästi herra West!"
Vaunut vierivät siihen suuntaan, jossa linna oli, ja minä jatkoin mietteisiini vaipuneena ratsastustani pieneen kaupunkiin.
Kun ajoin isoakatua, juoksi herra Mc Neil ulos liiketoimistostaan ja viittasi minua pysähtymään.
"Meidän uudet vuokralaiset muuttavat jo tänään asuntoonsa. He ovat nyt matkalla Cloomber Halliin", sanoi hän.
"Minä tapasin heidät tiellä", vastasin minä.
Silmäillessäni pientä miestä huomasin että hänen kasvojaan kuumotti ja että hän nähtävästi oli ottanut ylimääräisen lasillisen.